Kristittynä maallistuvassa yhteiskunnassa

Kesän Kansanlähetyspäivät Kankaanpäässä onnistuivat -väkeä oli paikalla ja sää suosi juhlavieraita.

Päivien jälkeen käyty keskustelu sen sijaan on ollut poikkeuksellista ja ainakin kansanlähetyspäivien vaiheissa historiallista. Niilo ja Päivi Räsäsen kanavasta ja tarkemmin sisäministeri Päivi Räsäsen puheenvuorosta syntyi harvinainen heinäkuun keskustelu, joka tätä kirjoitettaessa pari viikkoa myöhemmin jatkuu.

Keskustelun juurena ennen sen rönsyilemistä eri tahoille oli klassinen kysymys lain noudattamisesta sillloin, kun se on Jumalan sanaa vastaan.

Menemättä sen pidemmälle voi todeta, että tämä kysymys oli 1900-luvulla yksi merkittävimmistä teologisista kysymyksistä, joka pakotti Saksan kristityt paaluttamaan oman paikkansa vuoden 1933 jälkeen. Kuusi miljoonaa juutalaista tohottiin holokaustissa. Olisiko kirkon tullut noudattaa tuolloin arjalaisia rotulakeja?

Kun saksalaiset viranomaiset vetosivat sodan jälkeen lakiin ja määräyksiin mennessään kaikkeen loppuun saakka mukaan, jäi teemasta trauma, jota ei vieläkään ole loppuun saakka selvitetty. Miten tämä oli mahdollista?  Saksan kirkkotaistelu on tietyssä mielessä peruskaava, joka on toistunut Itä-Euroopassa ja voi toistua uudelleen.

Kun tämä kysmys on heinäkuun keskustelun aiheena, ollaan aika lailla painavassa kysymyksessä. Julkinen keskustelu tekee palveluksen, jos se tekee ihmisiä piirun verran tietoisemmiksi näistä perustavista asioista. Monille ne ovat rippikoulun jälkeen unohtuneet.

Keskustelussa on ollut mielenkiintoista havaita sen repeytyminen eri  tahoille.

Kaikkein erikoisinta on ollut eräiden kirkollisten lehtien kuten Kirkko ja kaupungin tai Kotimaan linjaukset. Niissä on pyydetty alustajaa olemaan hiljaa. Hiljaa oleminen uskonkysymyksistä on suomalaisen kulttuurin heikkouksia. Kun kirkollinen mediakin näin yrittää suitsia vapaata keskustelua keskeisistä  kysymyksistä, jää lukija hämilleen.

Eurooppa tarvitsee hengellisen heräämisen

Muutama päivä sitten saapui tuorein International Bulletin of Missionary Research -lehden heinäkuun numero.

Numerossa on laaja maailman uskontotilannetta kuvaava analyysi, jonka ovat tehneet Gina A. Bennofatto ja Todd M. Johnson.  Viimeksi mainittu on tunnettu laajoista maailman uskontotilannetta koskevista analyyseista.

Arvio ennakoi tilannetta puolen vuosisadan aikajänteellä 1970-2020.

Maailman uskonnot
- Kristittyjen suhteellinen määrä pysyy samana, noin 33%
- islam kasvaa eniten
- ateismi heikkenee 

Koko maailma
- Vuonna 2020 64,7% kristityistä elää eteläisellä pallonpuoliskolla.
- Maailman kristityistä asuu Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa 2020  34,4%.
- Pohjoisella pallonpuoliskolla kristittyjen määrä vähenee.
- Kristittyjen määrä kasvaa eniten Aasiassa.

Afrikka
- Afrikassa nopeimmin kasvaa anglikaaninen kirkko.
- Afrikka on kokenut ennennäkemöättömän uskonnollisen muutoksen.
-  Vuonna 2020 arvioidaan Afrikassa olevan kristittyjä 49,3% ja muslimeja 41,7%. 
- Loput ovat kansanuskontoihin kuuluvia 8,7%.

Aasia
- Kristinuskon kasvaa uskonnoista voimakkaimmin Aasiassa.
- Aasia on monien uskontojen maanosa.

Eurooppa
- muuttoliikkeen ja syntyvyyden seurauksena muslimien määrä kasvaa.
- Kristittyjen määrä on nyt laskussa.

Etelä-Amerikka
- Roomalais-katolisten määrä laskee.
- Evankelikaalien ja herätyskristittyjen määrä kasvaa.
- Jehovan todistajien ma mormonien määrä kasvaa.

Lähde: IBMR 3/July 2013.

 

Terveisiä Kansanlähetyspäiviltä

                                Waksioum Idossa puhuu Kansanlähetyspäivien lähetystilaisuudessa. 
                                              Tulkkina toimi Asko   Matikka.

Kuluvan vuoden Kansanlähetyspäiviä saatiin pääosin Kankaanpäässä pitää kaunissa aurinkoisessa säässä.

 Päivien ulkomaisena vieraana oli Etiopian Evankelisen Mekane Yesus -kirkon presidentti Waksioum Idossa. Mekane Yesus kirkossa ei ole piispuutta. Presidentti valitaan jaksoksi kerrallaan ja korkeintaan kahdeksi kaudeksi. Waksioum Idossa seurasi tehtävässään Iteffa Gobelaa, joka luopui tehdätästä viisitisen vuotta sitten.

Mekane Yesus-kirkko on maailman nopeimmin kasvavia luterilaisia kirkkoja ja on ohittanut jäsenmäärässä mm. Suomen ev.lut. kirkon.

Waksioum Idossa on yksi aikamme merkittävimmistä luterilaisten kirkkojen linjanvetäjistä.

 Mekane Yesus -kirkossa tehtiin päätös, jossa torjuttiin yhteys Yhdysvaltojen ev.lut. kirkkoon ja Ruotsin ev.lut. kirkkoon näiden valitta linjan, joka merkitsee homoseksuaalisten suhteiden hyväksymistä kirkossa. Mekane Yesus kirkolle päätös oli kipeä. Kirkon juuret ulottuvat juuri ruotsalaisten aloittamaan lähetystyöhön 1800-luvulla. Kristillinen usko Etiopiassa on tätä vanhempaa ja ulottuu jo 330-luvulle, josta aloitetaan Etiopian ortodoksisen kirkon ajanlasku.

Saapuessaan Eurooppaan Waksioum Idossa kohtasi maanosan, jossa kirkko elää voimakkaan maallistumisen ja liberaalien aatteiden paineissa.  Etiopian Mekane Yesus kirkolla on kokemusta paineista, jotka syntyivät  1970-luvulla marxilaisen vallankumouksen seurauksena. Ihmiset alkoivat tuolloin julistaa, että Jumalaa ei ole. Kirkko kävi vastarintaan, joka merkitsi sen pääsihteerin surmaa ja työntekijöille eripituisia vankeusrangaistuksia.

Hän korosti:

1. Kirkossa ei saa menettää toivoa.
2. Kristittyjen tulee pysyä uskollisena Jumalan sanalle.
3. Kristittyjen tehtävänä on viedä todistus Kristuksesta omalle kansalle.

Vainottujen kristittyjen asialla

International journal  for religious freedom
  ijrf vol 3. 1 /2010

Sain tämän julkaisun Kapkaupungissa Lausannen liikkeen maailmanlähetyksen konferenssissa vajaat kolme vuotta sitten. Lehti on suhteellisen uusi julkaisu, joka keskittyy uskonnonvapauden kysymyksiin teologian ja käytännön kannalta.  Lehden taustalla on instituutti ja saksalainen Etelä-Afrikassa asuva teol tri  Christof Sauer ja prof. Thomas Shirrmacher. Laajempana taustana on mm. World Evangelical Alliancen kristittyjen asemaa eri maissa tarkastelevat verkostot.

Poimin tästä lehdestä vain kaksi artikkelia.

Lehti esittelee vaikeassa asemassa olevia kristittyjä auttavia järjestöjä, joista tällä kertaa muutamalla sivulla esitellään Open Doors - järjestö.  Tämä Suomessakin tunnettu järjestö perustettiin vuonna 1955, jolloin tehtiin ensimmäisiä raamattumatkoja Itä Eurooppaan. Veli Andreaksen kirja ”God´s Smuggler 1967” (suom. Piikkilanka ei pidätä. Uusi tie.) kertoi tämän työn tarinan, joka innoitti muitakin vastaavaan avustustyöhön. 

Open Doors –järjestö muutti strategiaansa jo vuonna 1978, jolloin suuntauduttiin Lähi-itään ja islamin maailmaan. Myöhemmin työ on muuttunut globaalimmaksi. Open Doors haluaa mennä alueille, minne muut eivät mene. Järjestö määrittelee tehtäväkseen raamattu ja avustustyön, joka nousee hengellisistä lähtökohdista. Lisäksi se haluaa olla ”pro Jeesus” liike, joka välttää ottamasta väärällä tavalla ”anti”  kannanottoja.  Muiden vastaavien järjestöjen tavoin Open Doors International haluaa olla vainottujen ääni. Erityispiirteenä on kaksoisrakenne. Järjestöllä on kaksi rakennetta yhden hallituksen ja johtoryhmän alaisuudessa. Toinen on Yhdysvalloissa Kalifornian lakien alaisuudessa ja toinen vastaavasti Alankomaissa.

Lehdessä on julkaistuna  Pohjois Nigerian kriisiä koskeva Kyproksen julistus 2010, jossa viitoitetaan ratkaisuja vaikeaan vaino-ongelmaan Afrikan väkirikkaimmassa maassa.

www.iirf.eu