Vuonna 2017 vietetään luterilaisessa maailmassa juhlavuotta. Lutherin teesien naulaamisesta tulee kuluneeksi 500 vuotta. Juhlavuotta valmistellaan eri tavoin mm. valitsemalla tuleville vuosille teemoja, jossa luterilaisuutta tarkastellaan eri näkökulmista.
Suomessa on kuluvan vuoden kesä-lokakuussa Kansalliskirjastossa näyttely, joka esittelee uskonpuhdistuksen ja painetun sanan yhteyttä. Näyttelyn tueksi on julkaistu kirjakin: Luther, reformaatio ja kirja. Uskonpuhdistus sattui Euroopassa murrosaikaan, joka loi uudenlaisen painotekniikan ja avasi meritiet Euroopasta eri puolille maailmaa.
Luther, reformaatio ja kirja -teoksessa emeritusprof. Simo Heininen kuvaa artikkelissaan aikaisempien uskonpuhdistuksen juhlavuosien viettoa Suomessa: Poimin muutaman esimerkin:
1730Augsburgin tunnustuksen julkaisemisesta tuli kuluneeksi 200 vuotta. Augustanaa muistettiin seurakunnissa ja Turun akatemia järjesti riemujuhlan.
1817 Riemujuhla järjestettiin Jacob Tengströmin johdolla. Juhlaa vietettiin akatemiassa ja Turun tuomiokirkossa.
1917 Reformaation juhlavuotta varjosti ensimmäisen maailmansodan aika. Juhlavuosi vahvisti osaltaan Luther-tutkimuksen nousua, joka perustui laajaan Lutherin tuotannon kokoamiseen. nk. Weimarin laitokseen.
2017 Reformaation 500-juhlavuonna Luterilainen maailmanliitto pitää yleikokokouksen. Juhlavuoteen tuo lisäjännityksen kysymys perheestä ja avioliitosta, joka on tällä hetkellä kirkkoja kuumentava puheenaihe.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Lontoon Olympialaisissa kolmannen kerran
Posti toi pöydälleni lehden Winning the City. Kysymyksessä on Lontoon kaupunkilähetyksen julkaisu, joka on kuluvan kesän erikoisnumero. Lontoon kaupunkilähetys on järjestö, joka on saanut kutsumuksekseen viedä evankeliumin sanaa Lontoon vieraille ja asukkaille.
Järjestö on välttänyt kiusauksen siirtyä muualle tai laajentua. Lontoossa asuu yli 10 miljoonaa ihmistä ja siellä riittää työtä. Lontoon kaupunkilähetys valmistautuu olympiakisoihin nyt kolmatta kertaa. Se oli mukana vuonna 1908 ja 1948. Järjestö on perustettu vuonna 1835.
Olympiakisat tuovat Lontooseen suuren määrään vieraita, joille LCM:n työntekijät tarjoavat vieraanvaraisuutta ja todistuksen Kristuksesta. Kaupunkilähetyksen työntekijät kohtaavat ihmisiä kadun tasolla.
Lontoo on suurkaupunki, jolla on omat suuret jännitteet. Viime vuoden elokuussa ne puhkesivat mellakoiksi. Kaikki eivät seuraa kisoja eikä kaikilla mene hyvin.
Lontoon kaupunkilähetys on valmistellut Olympiakisojen ja Paraolympiakisojen ajaksi rukouskalenterin.
Järjestö on välttänyt kiusauksen siirtyä muualle tai laajentua. Lontoossa asuu yli 10 miljoonaa ihmistä ja siellä riittää työtä. Lontoon kaupunkilähetys valmistautuu olympiakisoihin nyt kolmatta kertaa. Se oli mukana vuonna 1908 ja 1948. Järjestö on perustettu vuonna 1835.
Olympiakisat tuovat Lontooseen suuren määrään vieraita, joille LCM:n työntekijät tarjoavat vieraanvaraisuutta ja todistuksen Kristuksesta. Kaupunkilähetyksen työntekijät kohtaavat ihmisiä kadun tasolla.
Lontoo on suurkaupunki, jolla on omat suuret jännitteet. Viime vuoden elokuussa ne puhkesivat mellakoiksi. Kaikki eivät seuraa kisoja eikä kaikilla mene hyvin.
Lontoon kaupunkilähetys on valmistellut Olympiakisojen ja Paraolympiakisojen ajaksi rukouskalenterin.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Kirill, ekumenia ja lähetys
Tänään ilmestynyt Kotimaa-lehti tiesi kertoa, että Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill I oli maamme kirkkojen tapaamisessa puuttunut nk. parisuhderukoukseeen. Kotimaa-lehden mukaan asiaa pitää "selventää".
Kirkkojen yhteydenpidossa parisuhderukous ja nk. sukupuolineutraalin avioliiton vaatimus kertovat ihmiskäsitystä koskevasta kriisistä, joka koskettaa laajasti länsimaisia kirkkoja. Kriisin ytimessä on maallistuneen liberaalin aikamme vaatimus jokaisen ihmisen oikeudesta päättää suhteistaan miten haluaa. Tähän lisätään erilaisten uhkauksin painetta muillekin ajatella samoin.
Kirkon usko ja opetus on toisenlainen, koska se lähtee annetusta ilmoituksesta ja elämään liittyvistä ikuisista periaatteista. Ihmisyyteen kuuluu Jumalan luomistyön perusteella, että ihminen on joko mies tai nainen. Tämän ilmentyminen toteutuu erityisesti avioliitossa. Kun tämä kiistetään, kosketetaan ihmiskäsityksen ja yhteiskunnan ydintä.
Sekavan antropologian ilmentäminen on kuin kirveen isku kirkkojen yhteydelle ja ekumenialle. Venäjän kansa on juuri nousemassa ajasta, jolloin se joutui ehkä ihmiskunnan suurimman kokeilun koekaniiniksi. Sen seurauksena väestö pienenee, ja jos muutosta ei tule, suurvalta hyytyy.
Historian erikoisia oikkuja on, että juuri Venäjän ortodoksinen kirkko kantaa huolta klassissen uskon säilymisestä Euroopassa. Tässä kysymyksessä lännen kirkot ovat nyt pahassa pinteessä, koska ne eivät pysty asiaa perustelemaan sen paremmin teologisesti kuin muillakaan todistettavilla syillä. Lännen kirkot ottavat myös tässä kysymyksessä etäisyyttä kristikuntaan ja sen enemmistöön.
Samaan aikaan kun Suomessa jopa seurakaunnat painostavat lähetysjärjestöjä omaksumaan Raamatun vastaisia uutuuksia, Inkerin kirkko Venäjällä elää aivan toisenlaisessa ilmastossa.
Pahinta on, että tässä asiassa on niin paljon savutusta ilmassa. Parusuhderukouskin on eräänlainen antropologinen savupommi eli siinä halutaan hyväksyä ja kieltää asia samalla kertaa.
Kun savua on ilmassa, moni joutuu jymäytetyksi keskellä kirkasta päivää.
Kirkkojen yhteydenpidossa parisuhderukous ja nk. sukupuolineutraalin avioliiton vaatimus kertovat ihmiskäsitystä koskevasta kriisistä, joka koskettaa laajasti länsimaisia kirkkoja. Kriisin ytimessä on maallistuneen liberaalin aikamme vaatimus jokaisen ihmisen oikeudesta päättää suhteistaan miten haluaa. Tähän lisätään erilaisten uhkauksin painetta muillekin ajatella samoin.
Kirkon usko ja opetus on toisenlainen, koska se lähtee annetusta ilmoituksesta ja elämään liittyvistä ikuisista periaatteista. Ihmisyyteen kuuluu Jumalan luomistyön perusteella, että ihminen on joko mies tai nainen. Tämän ilmentyminen toteutuu erityisesti avioliitossa. Kun tämä kiistetään, kosketetaan ihmiskäsityksen ja yhteiskunnan ydintä.
Sekavan antropologian ilmentäminen on kuin kirveen isku kirkkojen yhteydelle ja ekumenialle. Venäjän kansa on juuri nousemassa ajasta, jolloin se joutui ehkä ihmiskunnan suurimman kokeilun koekaniiniksi. Sen seurauksena väestö pienenee, ja jos muutosta ei tule, suurvalta hyytyy.
Historian erikoisia oikkuja on, että juuri Venäjän ortodoksinen kirkko kantaa huolta klassissen uskon säilymisestä Euroopassa. Tässä kysymyksessä lännen kirkot ovat nyt pahassa pinteessä, koska ne eivät pysty asiaa perustelemaan sen paremmin teologisesti kuin muillakaan todistettavilla syillä. Lännen kirkot ottavat myös tässä kysymyksessä etäisyyttä kristikuntaan ja sen enemmistöön.
Samaan aikaan kun Suomessa jopa seurakaunnat painostavat lähetysjärjestöjä omaksumaan Raamatun vastaisia uutuuksia, Inkerin kirkko Venäjällä elää aivan toisenlaisessa ilmastossa.
Pahinta on, että tässä asiassa on niin paljon savutusta ilmassa. Parusuhderukouskin on eräänlainen antropologinen savupommi eli siinä halutaan hyväksyä ja kieltää asia samalla kertaa.
Kun savua on ilmassa, moni joutuu jymäytetyksi keskellä kirkasta päivää.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Päivö Parviainen 100 vuotta!
Tänään täyttää 100 vuotta lähetystyöntekijä pastori Päivö Parviainen. Sadan vuoden ikään ehtiminen on merkittävä saavutus, varsinkin kun päivänsankari on viime päiviin liikkunut sanaa julistamsssa.
Sata vuotta on pitkä aika. Toisaalta se on lyhyt, koska yksi ihminen yltää siihen mittaan. Melko harvoille se suodaan. Päivö Parviainen tunnetaan erityisesti Kiinan lähettinä. Hän on keskuudessamme miltei ainoita, jotka olivat näkemässä Kiinan tasavallan vaihtumista Kiinan kansantasavallaksi 1949-1953. Tuolloin maailmanlähetyksessä elettiin takaiskujen aikaa. Kiinan sulkeutuminen oli inhimillisesti katsottuna yksi viime vuosisadan suurimmista takaiskuista.
Ateistisen marxilaisuuden nouseminen valtaan merkitsi Kiinan kristityille vainojen ja ahdistuksen aikaa. Päivö Parviainenkin poistui maasta, koska läsnäolo kävi liian vaaralliseksi paikallisille kristityille.
Päivö Parviainen on elämällään ja olemassaolollaan muistuttanut tuosta yhteydestä Kiinan lähetykseen, joka on viime vuosisadan alkupuolen merkittäviä lukuja maailman väkirikkaimmassa maassa. Sulkeutuminen oli murros, joka muutti melkoisesti maailman lähetyskarttaa. Kiinan lähetit lähtivät mm.Japaniin, Etiopiaan ja Taiwanille. Yhden ihmisen elämän aikana nähdään suuria muutoksia ja käänteitä. Historian ovia avataan ja suljetaan.
Päivö Parviainen on pitänyt yllä lähetyksen jatkuvuutta ja saanut nuoretkin kuukemaan evankeliumin sanomaa. Onnittelut päivänsankarille 19.6.2012.
Sata vuotta on pitkä aika. Toisaalta se on lyhyt, koska yksi ihminen yltää siihen mittaan. Melko harvoille se suodaan. Päivö Parviainen tunnetaan erityisesti Kiinan lähettinä. Hän on keskuudessamme miltei ainoita, jotka olivat näkemässä Kiinan tasavallan vaihtumista Kiinan kansantasavallaksi 1949-1953. Tuolloin maailmanlähetyksessä elettiin takaiskujen aikaa. Kiinan sulkeutuminen oli inhimillisesti katsottuna yksi viime vuosisadan suurimmista takaiskuista.
Ateistisen marxilaisuuden nouseminen valtaan merkitsi Kiinan kristityille vainojen ja ahdistuksen aikaa. Päivö Parviainenkin poistui maasta, koska läsnäolo kävi liian vaaralliseksi paikallisille kristityille.
Päivö Parviainen on elämällään ja olemassaolollaan muistuttanut tuosta yhteydestä Kiinan lähetykseen, joka on viime vuosisadan alkupuolen merkittäviä lukuja maailman väkirikkaimmassa maassa. Sulkeutuminen oli murros, joka muutti melkoisesti maailman lähetyskarttaa. Kiinan lähetit lähtivät mm.Japaniin, Etiopiaan ja Taiwanille. Yhden ihmisen elämän aikana nähdään suuria muutoksia ja käänteitä. Historian ovia avataan ja suljetaan.
Päivö Parviainen on pitänyt yllä lähetyksen jatkuvuutta ja saanut nuoretkin kuukemaan evankeliumin sanomaa. Onnittelut päivänsankarille 19.6.2012.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Raamatunkäännöstyön vuosisata
Olin eilen Tampereella Wycliffe Raamatunkääntäjien 40-vuotisjuhlassa. Juhlan historiallisuuden sinetöivät noin 20-30 Uuden testamentin käännöstä maailman vähemmistökieleillä. Nämä kaikki käännökset yhdessä 40 vuodessa on historiallinen saavutus Suomen kristikansalta ja kaililta mukana olleilta.
Kristikunnassa on yksimielisyys siistä, että Raamattua tulee ja voidaan kääntää eri kielille. Ensimmäinen käännös oli Jeesuksenkin tuntema Septuaginta. Rooman kirkko pitää ohjeellisena latinankielistä Vulgataa, joka on opillisen keskustelun perusta. Ortodoksinen kirkko laajeni slaavilaisten kansojen pariin Kyrilloksen ja Methodioksen käännöstyön hedelmänä. Luthet korosti Raamatun kääntämistä äidinkielelle. Hän on tavallaan uskonpuhdistuksen uuden aallon pioneereja joidenkin muiden kanssa.
Käännösmenetelmistä sen sijaan keskustellaan. Olisiko parempi sanatarkka käännös vai dynaaminen käännös, jossa kohdekielellä on merkittävä paino. Missä määrin ympäröivä kulttuuri tulee ottaa huomioon?.
Kysymys koskettaa raamattukäsitystä. Raamatun kääntäminen jos mikä vaatii tarkkuutta ja luotettavuutta, koska siinä ollaan tekemisissä Jumalan ilmoitustotuuden kanssa.
Tällä hetkellä dynaaminen käännösteoria on jonkinlaisessa kriisissä. Kriisi syntyy siitä, että dynaamisuudella on taipumus laajentua. Ääripäässä on tilanne, jossa kontekststa tulee varsinainen teksti. Juutalaiset kopioivat pilkuntarkasti Raamatun käsikirjoituksia, jotain samaa henkeä tarvitaan kääntäjille tänään ja tulevaisuudessa. Ilman näiden kopioijien uskollisuutta ja tekstin kunnioitusta, meillä ei oli luotettavaa tekstiä luettavana.
Kristikunnassa on yksimielisyys siistä, että Raamattua tulee ja voidaan kääntää eri kielille. Ensimmäinen käännös oli Jeesuksenkin tuntema Septuaginta. Rooman kirkko pitää ohjeellisena latinankielistä Vulgataa, joka on opillisen keskustelun perusta. Ortodoksinen kirkko laajeni slaavilaisten kansojen pariin Kyrilloksen ja Methodioksen käännöstyön hedelmänä. Luthet korosti Raamatun kääntämistä äidinkielelle. Hän on tavallaan uskonpuhdistuksen uuden aallon pioneereja joidenkin muiden kanssa.
Käännösmenetelmistä sen sijaan keskustellaan. Olisiko parempi sanatarkka käännös vai dynaaminen käännös, jossa kohdekielellä on merkittävä paino. Missä määrin ympäröivä kulttuuri tulee ottaa huomioon?.
Kysymys koskettaa raamattukäsitystä. Raamatun kääntäminen jos mikä vaatii tarkkuutta ja luotettavuutta, koska siinä ollaan tekemisissä Jumalan ilmoitustotuuden kanssa.
Tällä hetkellä dynaaminen käännösteoria on jonkinlaisessa kriisissä. Kriisi syntyy siitä, että dynaamisuudella on taipumus laajentua. Ääripäässä on tilanne, jossa kontekststa tulee varsinainen teksti. Juutalaiset kopioivat pilkuntarkasti Raamatun käsikirjoituksia, jotain samaa henkeä tarvitaan kääntäjille tänään ja tulevaisuudessa. Ilman näiden kopioijien uskollisuutta ja tekstin kunnioitusta, meillä ei oli luotettavaa tekstiä luettavana.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Egypti veitsen terällä kesäkuun puolivälissä
Kun kansat käyvät vaaleihin, joskus on niin, että ollaan kuin veitsen terällä. Euroopassa Kreikan vaaleja on mainostettu tällaisiksi. Paljon suuremmassa maassa Egyptissä tilanne on vieläkin vakavampi. Vaalit saattavat nostaa maan johtoon voimia, jotka keinuttavat Lähi-idän tasapainoa.
Egyptissä arabikevääseen liittyi tiettyä vallankumousromantiikkaa. Kun vanha valta vaihdetaan, saadaan uudenlainen yhteiskunta. Todellisuus on paljon karumpi. On saatu turvattomuutta, epävarmuutta tulevaisuudesta ja mahdollisuus äänestämiseen. Tulos on avoinna.
Egyptin kristityt kantavat huolta asemastaan. Vähemmistönä he elävät islamin puristuksessa. Kristittyjä on Egyptissä kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. Hekin valitsevat uutta johtajaa 17.3. kuolleen Paavi Shenuda III tilalle. Oli hän kuka tahansa, hän saa haasteellisen tehtävän epävakaana aikana.
Vallankumouksen jälkeen voi käydä niin, että hallisija ei saa vakiinnutetuksi asemaansa. Islamilaisen veljeskunnan edustaja voi viedä suuntaa islamin lakeihin. Vanhan vallan edustajia e heitäkääni katsota hyvällä. Monilla vanhan polven sotilasjohtajilla on mielessään kesäkuu 1967. Ne, jotka sen muistavat eivät haikaile uutta sotaa.
Egyptissä arabikevääseen liittyi tiettyä vallankumousromantiikkaa. Kun vanha valta vaihdetaan, saadaan uudenlainen yhteiskunta. Todellisuus on paljon karumpi. On saatu turvattomuutta, epävarmuutta tulevaisuudesta ja mahdollisuus äänestämiseen. Tulos on avoinna.
Egyptin kristityt kantavat huolta asemastaan. Vähemmistönä he elävät islamin puristuksessa. Kristittyjä on Egyptissä kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. Hekin valitsevat uutta johtajaa 17.3. kuolleen Paavi Shenuda III tilalle. Oli hän kuka tahansa, hän saa haasteellisen tehtävän epävakaana aikana.
Vallankumouksen jälkeen voi käydä niin, että hallisija ei saa vakiinnutetuksi asemaansa. Islamilaisen veljeskunnan edustaja voi viedä suuntaa islamin lakeihin. Vanhan vallan edustajia e heitäkääni katsota hyvällä. Monilla vanhan polven sotilasjohtajilla on mielessään kesäkuu 1967. Ne, jotka sen muistavat eivät haikaile uutta sotaa.
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Kotimaa, Suola ja lähetys
Kotimaa-lehti muisti lähetystyötä omistamalla Suola-liitteen lähetystyölle. Tämä on merkittävä huomionosoitus kirkkomme lähetystyölle. Liite muodostuu artikkeleista, joissa lähetystyötä tarkastellaan monipuolisesti eri kannoilta sekä ulko- että sisäpuolelta.
Keskustelun suolaksi muutama kommentti.
1. Olli Seppälän jutun otsikossa mainitaan, että lähetystyö sellaisena kuin me sen tunnemme on 1800- ja 1900-lukunen tuote. Väite on kaksimerkityksinen. Toisaalta on totta, että lähetystyö lähti esim. luterilaisten kirkkojen piirissä nousuun 1700-luvulla ja on sen jälkeen monella tavalla laajentunut, mikä Suolankin kertomista jutuista voidaan päätellä.
Pidän kuitenkin lähetystyön alun ajoittamista milloin 1600-luvulle milloin myöhemmäksi virheellisenä. Lähetystyön toiminnallisena alkuna voidaan perustellummin pitää apostoli Paavalin lähetysmatkoja, joiden jälkeen lähetystyötä on kirkossa tehty milloin ahkerammin milloin laiskemmin. Jokainen aika vie evankelimia eteenpäin eri tavalla. Paavalin ajoista 1950-luvulle matkustettiin laivoilla, sen jälkeen lentokoneilla.
2. Suvulla 35. on havainnoillanen kuva suomalaisten lähettien määrästä. Huippuvuosi on 1990, jolloin oli takana kirkkomme tähänastisen historian lähetystyön nousun merkittävin vuosikymmen. Huippuvuoden jälkeen Suomen markka devalvoitiin. Lama vaikutti lähetystyöhön ja lähettien määrä on laskenut. Suomen kirkossa edelleenkin lähettien määrä on kansainvälisesti hyvällä tasolla, mikä ei johdu lähetysherätyksestä, vaan muissa maissa tapahtuneesta lähettien määrän vielä suuremmasta laskusta. Lähtystyö on tietynlaista aaltoliikettä.
3. Piispa Simo Peura unelmoi kirkon omasta lähetyksestä. Nykyinen suomalainen malli on myös kirkon lähetystä. Kirkkolähetyksistä ei maailmalla ole kovin vahvaa näyttöä. Ruotsissa on rikas lähetysperinne, mutta nykyinen tilanne on ennemminkin varotusmerkki.
Lähetystyön ongelma ei ole hallinnollinen vaan teologinen. Luterilaisen teologian tulkinnassa on pesäkkeitä, jotka anemisoivat lähetystä ja evankeliumin viemistä kaikkeen maailmaan, lähelle ja kauas. Tämä lähetysmotiivin ongelma tulisi osata avata.
Alustava tutustuminen KMN:n Busanin 2013 luonnoksiin on aika hämmentävää luettavaa esim. kolminaisuusopin osalta. Tässä mielessä ei ole mitään uutta siihen, mistä jotkut 1950- luvulla haaveilivat KLN:n ja KMN:n yhdistyessä. Luonnoksen perusteella ekumeeninen missiologia ei ole vielä selvinnyt 1960-luvun kriisistä.
Joka tapauksessa kiitokset Kotimaa-lehdelle Suola -liitteestä.
Keskustelun suolaksi muutama kommentti.
1. Olli Seppälän jutun otsikossa mainitaan, että lähetystyö sellaisena kuin me sen tunnemme on 1800- ja 1900-lukunen tuote. Väite on kaksimerkityksinen. Toisaalta on totta, että lähetystyö lähti esim. luterilaisten kirkkojen piirissä nousuun 1700-luvulla ja on sen jälkeen monella tavalla laajentunut, mikä Suolankin kertomista jutuista voidaan päätellä.
Pidän kuitenkin lähetystyön alun ajoittamista milloin 1600-luvulle milloin myöhemmäksi virheellisenä. Lähetystyön toiminnallisena alkuna voidaan perustellummin pitää apostoli Paavalin lähetysmatkoja, joiden jälkeen lähetystyötä on kirkossa tehty milloin ahkerammin milloin laiskemmin. Jokainen aika vie evankelimia eteenpäin eri tavalla. Paavalin ajoista 1950-luvulle matkustettiin laivoilla, sen jälkeen lentokoneilla.
2. Suvulla 35. on havainnoillanen kuva suomalaisten lähettien määrästä. Huippuvuosi on 1990, jolloin oli takana kirkkomme tähänastisen historian lähetystyön nousun merkittävin vuosikymmen. Huippuvuoden jälkeen Suomen markka devalvoitiin. Lama vaikutti lähetystyöhön ja lähettien määrä on laskenut. Suomen kirkossa edelleenkin lähettien määrä on kansainvälisesti hyvällä tasolla, mikä ei johdu lähetysherätyksestä, vaan muissa maissa tapahtuneesta lähettien määrän vielä suuremmasta laskusta. Lähtystyö on tietynlaista aaltoliikettä.
3. Piispa Simo Peura unelmoi kirkon omasta lähetyksestä. Nykyinen suomalainen malli on myös kirkon lähetystä. Kirkkolähetyksistä ei maailmalla ole kovin vahvaa näyttöä. Ruotsissa on rikas lähetysperinne, mutta nykyinen tilanne on ennemminkin varotusmerkki.
Lähetystyön ongelma ei ole hallinnollinen vaan teologinen. Luterilaisen teologian tulkinnassa on pesäkkeitä, jotka anemisoivat lähetystä ja evankeliumin viemistä kaikkeen maailmaan, lähelle ja kauas. Tämä lähetysmotiivin ongelma tulisi osata avata.
Alustava tutustuminen KMN:n Busanin 2013 luonnoksiin on aika hämmentävää luettavaa esim. kolminaisuusopin osalta. Tässä mielessä ei ole mitään uutta siihen, mistä jotkut 1950- luvulla haaveilivat KLN:n ja KMN:n yhdistyessä. Luonnoksen perusteella ekumeeninen missiologia ei ole vielä selvinnyt 1960-luvun kriisistä.
Joka tapauksessa kiitokset Kotimaa-lehdelle Suola -liitteestä.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Kristittyjä vainotaan monissa maissa
Eilen olin Suomen lähetysneuvoston järjestämässä teemailtapäivässä. Kolman tunnin ajan keskityttiin pohtimaan ihmisoikeuskysymyksiä maailmassamme.
Johan Candelin on ollut näköalapaikalla Maailman evankelisen allianssin ihmisoikeustoiminnassa. Tavoitteena on ollut auttaa kristittyjä ja parantaa heidän asemaansa maissa, joissa ihmisoikeuksia poljetaan.
Suomalaiset elävät maassa, jossa kristityt ovat enemmistönä. Monissa maissa kristityt ovat vähemmistönä. Vaino toimii Candelinin mukaan vaiheittain kuin yleisurheilikilpailujen kolmiloikka. Ensimmäinen askel on kristittyjen mustamaalaaminen ja epäedusllisten väitteiden esittäminen esim. mediassa. Toinen vaihe on todeta, että koska kristityt ovat sellaisia, he ovat epäluotettavia eivätkä voi saada tiettyjä virkoja ja tehtäviä. Kolmas vaihe on avoin vaino.
Candelin sanoi havainneensa monien toimivan liian hajallaan ja peräänkuulutti yhteistyötä. Tulee löytää taho, joka voi tiettyä asiaa edistää parheiten ja toiset sitten tukevat tätä. Jatkuvasti tulee kehittää uusia keinoja edetä. Yksi mahdollisuus on koulutus, jossa eri tahot ovat mukana. Näin on voitu nostaa tiettyjen vähemmistöjen asemaa esille.
Toinen alustaja Sudanilainen Kamal Fahmi on perustanut järjestön "Set my People Free", jossa hän pyrkii auttamaan islamilaiselta taustalta kristityksi tulleita. Heitä uhkaa jopa kuolemanvaara. Islamia pidetäänkin uskonnonvapauden näkökulmasta haasteena, koska islam ei tunne vapautta kristinuskon merkityksessä.
Kun kristittujä vainotaan, kukaan ei saa olla hiljaa, oli hänen sanomansa.
Johan Candelin on ollut näköalapaikalla Maailman evankelisen allianssin ihmisoikeustoiminnassa. Tavoitteena on ollut auttaa kristittyjä ja parantaa heidän asemaansa maissa, joissa ihmisoikeuksia poljetaan.
Suomalaiset elävät maassa, jossa kristityt ovat enemmistönä. Monissa maissa kristityt ovat vähemmistönä. Vaino toimii Candelinin mukaan vaiheittain kuin yleisurheilikilpailujen kolmiloikka. Ensimmäinen askel on kristittyjen mustamaalaaminen ja epäedusllisten väitteiden esittäminen esim. mediassa. Toinen vaihe on todeta, että koska kristityt ovat sellaisia, he ovat epäluotettavia eivätkä voi saada tiettyjä virkoja ja tehtäviä. Kolmas vaihe on avoin vaino.
Candelin sanoi havainneensa monien toimivan liian hajallaan ja peräänkuulutti yhteistyötä. Tulee löytää taho, joka voi tiettyä asiaa edistää parheiten ja toiset sitten tukevat tätä. Jatkuvasti tulee kehittää uusia keinoja edetä. Yksi mahdollisuus on koulutus, jossa eri tahot ovat mukana. Näin on voitu nostaa tiettyjen vähemmistöjen asemaa esille.
Toinen alustaja Sudanilainen Kamal Fahmi on perustanut järjestön "Set my People Free", jossa hän pyrkii auttamaan islamilaiselta taustalta kristityksi tulleita. Heitä uhkaa jopa kuolemanvaara. Islamia pidetäänkin uskonnonvapauden näkökulmasta haasteena, koska islam ei tunne vapautta kristinuskon merkityksessä.
Kun kristittujä vainotaan, kukaan ei saa olla hiljaa, oli hänen sanomansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)