maanantai 24. joulukuuta 2012

Herrnhutin joulutähti loisti myös Itä-Saksassa

Saksan itäosassa Herrnhutissa lähellä Dresdeniä on kylä, joka on tullut kuuluisaksi herrnhutilaisesta herätysliikkeestä. Tämä liike oli luterilaisen lähetystyön pioneereja erityisesti vuosina 1730-1760. Veljeskunnan piirissä syntyi raamattulukemisto Päivän tunnussana, jota käytetään vieläkin runsaasti mm. Suomessa.

Herrnhutista on peräisin myös joulutähti, jonka tarkoituksena on julistaa joulun sanomaa. Tähden lähtökohtana on Beetlehemin tähti. Tähti oli suosittu ateistisessa Itä-Saksassa. Itä-Saksan aikana tähden markkinointiin liitettiin kerran lause: "Herrnhutin joulutähti muistuttaa Beetlehemin tapahtumasta ja julustaa valoa ja rauhaa."

Tämä oli viranomaisille liikaa ja lause vaadittiin poistettavaksi. Pakkaukset oliovat kuitenkin jo valmiina, eikä tuona vuonna ulkomaan myyntiä haluttu häiritä. Teksti sai jäädä.

Lähde: Idea Spektrum/Vie Sanoma/KH. 2001.
www.herrnhuter-sterne.de 

perjantai 21. joulukuuta 2012

Hilarion Saksassa: palatkaa apostoliseen perintöön


Venäjän ortodoksisen kirkon delegaation johtaja metropoliitta Hilarion toivoi saksalaisille pitämässään puheessa, että uskonpuhdistuksen 500 -juhlavuosi toisi protestanttisia kirkkoja uskollisemmiksi apostoliselle perinnölle.  Toiveensa hän ilmaisi kirkkojen kahdenväisissä oppikeskusteluissa joulukuussa.

Venäjän ortodoksisen kirkon ja Saksan Evankelisen kirkon suhteet kokivat takatalven ja keskeytyksen venäläisten liberaalisiksi kokemien saksalaisten  ratkaistujen vuoksi. Tällä tarkoitetaan saksalaisten linjauksia naispappeus ja -piispuuskysymyksessä sekä kantaa samaa sukupuolta olevien liittoihin. Molemmat ovat irtaantumista apostolisesta perinnöstä.

Historian oikkuja on, että tällä hetkellä Venäjän ortodoksinen kirkko näkee tehtäväkseen puolustaa klassista kristinuskoa lännen sekularismia ja liberalismia vastaan.

Tuuli kääntyi 1989 Itä-Euroopassa. Milloin uudet tuulet puhaltavat  muualla Euroopassa?

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kasvava Islam on kristittyjen ykköshaaste


Yhdysvalloissa toimiva Pew Research Center on Pew Forum -paojektillaan selvitellyt islamin tilastollista kehitystä seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana eli vuoteen 2030 mennessä.

1. Islam tulee kasvamaan seuraaavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Kasvu ei ole yhtä voimakasta kuin menneen kahden vuosikymmenen kuluessa. Kasvua vahvistavat muslimien parissa korkea syntyvyys sekä ikärakenne.

2. Islamin painopiste on Aasian ja Oseanian alueella. Tällä hetkellä maailman suurin muslimimaa on Indonesia, mutta Pakistanin ennakoidaan ohittavan Indonesian.
Aasiassa suuret ovat: Indonesia, Pakistan ja Intia.  Afrikan suurimman muslimimaan asemasta kilpailevat Egypti ja Nigeria.

3.Yhdysvalloissa muslimien määrä on edellämainittuihin alueihin verrattuna pieni, mutta se kasvaa. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua lasketaan vajaa puolet Yhdysvaltojen muslimeista olevan maassa syntyneitä.

4. Euroopassa muslimien määrä kasvaa kahden prosenttiyksikön verran 6%- 8%:aan. Näin maanosassamme olisi kahden vuosikymmenen kuluttua vajaat 60 miljoonaa muslimia. Suomea ei tässä yhteydessä mainita, mutta Ruotsin muslimien määrän ennakoidaan nousevan vajaaseen 10%:een eli suhteellisesti Ison-Britannian ja Ranskan tasolle.

Kehityksen suunta on ennakoiva. Joka tapauksessa kristilliselle seurakunnalle se kertoo, että evankeliumua tulee julistaa muslimeillekin myös kotiovella.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Pitäisikö kirkossa johtajat valita arvalla?

Joulukuun Idea Spektrum -lehden debatissa kysytään, pitäisikö kirkossa (tai herätysliikkeissä) johtajat valita arpomalla. Tätä kannattaa tietyin edellytyksin saksalainen luterilainen teologian professori Reinhard Slenzcka. Arpomisajatus tuli esiin, kun Egyptin koptikirkko sai uuden johtajan.

Koptikirkossa seurakunnista oli valittu 12 kymmenvuotiasta poikaa. Heidän joukostaaan arvottiin yksi varsinaiseksi arpojaksi. Hänen silmänsä sidottiin ja hänet vietiin lasimaljan viereen. Maljassa oli kolme palloa, joihin oli kirjoitettu kuhunkin viimeiselle kierrokselle päässeen nimi. Poika nosti pallon ja Egyptin ortodoksisen kirkon pääksi tuli  Tavadroos II. Kirkolle valittiin uusi 60 -vuotias johtaja, koptien paavi.

Uudessa testamentissa arpomiskäytäntöä käytettiin, kun Juudaksen kuoleman jälkeen hänelle valittiin 12 apostolin joukkoon seuraaaja. Muitakin esimerkkejä voisi mainita. Hengellisissä liikkeissä käytäntö tunnetaan herrnhutilaisuuden parissa.

Reinhard Slenczka huomauttaa, että enemmistöpäätöksillä seurakuntaa jaetaan ryhmiin, voittajiin tai häviäjiin. Lisäksi valittu tulee valitsijoistaan riippuvaiseksi. Kirkossa tulisi asettaa ehdolle Jumalan sanaan pitäytyviä kandidaatteja ( 1Tim.3:10, 1 Tim. 1:5-12) ja jättää loput Pyhän Hengen johdatuksen varaan.Slenczkan mukaan nykyisin kirkollisia vaaleja häiritsevät yhteiskunnasta nousevat pyrkimykset tai poliittiset intressit.

Idea Spektrum 50/12.12.2012


maanantai 10. joulukuuta 2012

Egyptin kristityt esirukouksen kohteeksi

Egypti on Pohjois-Afrikan suurvalta, jossa asuu noin 85 miljoonaa asukasta. Parhaillaan Egyptissä eletään murrosvaihetta kuten koko arabimaailmassa. Selitän tämän murroksen niin, että alueella asuu poikkeuksen runsaasti nuoria ikäluokkia, joille hallitus ei ole kyennyt antamaan tulevaiauuden näköaloja.

Egyptissä elää alueen suurin kristillinen vähemmistö. Kristittyjä on maassa tilastollisesti noin kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. He ovat tottuneet monenlaisiin ahdistuksiin ja rajoituksiin. Egyptissä kirkkojen korjaaminen on ollut monien lupien takana.

Nyt kristityt elävät taas ahdistavan odotuksen aikaa. Minkä suunnan Egypti ottaa muslimiveljeskunnan riveistä nousseen presidentin johdolla? Maa elää veitsen terällä.

Meitä kutsutaan rukoukseen vainottujen puolesta, vaikkapa Egyptin kristittyjen.

Open Doorsin maalistalla, jossa kristtyjen asemaa arvioidaan, Egypti on 15.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Antisemitismi, Israel ja Pertti Salolainen

Suomalainen Kokoomuksen  kansanedustaja Pertti Salolainen pääsi Jerusalem Post -lehden sivuille syytettynä "osa.aikaisesta" antisemitismista. Salolainen viittasi TV:n aamutelevision lähetyksessa juutalaisten taloudelliseen ja mediavaltaan Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan kölinä.

Finnish politician: Jews control money, media in US 
Pertti Salolainen says Jews cause US to be "afraid" of neutrality in Middle East conflict; Finnish site calls him "part-time anti-Semite."  - näin Jerusalem Post.

Kansanedustajan sanat eivät nähdäkseni olleet juutalaisvastaisuutta, vaan oma poliittinen analyysi, kuten hän itse totesikin. Eri asia on sitten se, että sanat eivät olleet parhaalla mahdollisella tavalla valittuja. Salolainen ilmaisi sen, mitä eräänlainen antisemitismin peruskaava toistaa. Ensin syytetään juutalaisia  liioitellen vallasta ja tätä kampea kun pyötitetään ,  sytyttetään kuin pinnan alla kytevä hiillos. Tästä on historiassa paljon karmeita esimerkkejä.

Jerusalem Post -lehteen pääseminen osoittaa, että Israelissa otetaan varmistin herkästi pois päältä, erityisesti kun Salolainen oli parlamentin kokeneimpia poliitikkoja.  Voi olla että eurooppalaisessa henkisessä ilmastossa aihe on tavallista herkempi ja siksi siitä halutaan antaa muistutus muillekin.

Pertti Salolaisen puoluetoveri Ben Zyckowicz,  ainoa juutalainen kansanedustaja eduskunnassa , istuu vain muutaman metrin päässä parlamentissa. Jupakka  osoittaa, että jotakin tietoa on jäänyt kulkematta.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Kristittyjen vainot tänään 2012


Kristittyjä vainotaan monissa maissa. World Evangelical Alliancen piriissä on verkostoja, jotka seuraavat vaikeuksissa olevien kristittyjen tilannetta. Saksan evankelinen allianssi julkaisee vuosittain Raporttikirjaa. Märtyrer 2012 Das Jahrbuch Christenverfolgung heute.

Kirjassa luetellaan maat, joissa vaino on suurinta: 1. Pohjois-Korea 2.  Afganistan  3. Saudi-Arabia. Suurin osa vaikeimmista maista on islamilaisia valtioita.

Nykyisen internetin aikana on mahdollista saada tietoa maiden tilanteista. Vainotoimet täytyy varmentaa, joten monilla verkostoilla on edustajansa ao. maissa. Maiden tilanteisiin tulee erikoistua. Yleensä julkiauus on eduksi vainotuille. Kirjassa on artikkeli, jossa neuvotaan kirjeen kirjoittamista vainotun asian ajamiseksi. Teoksessa on sivukaupalla asiaan liittyvien verkostojen kotisivuja.

Kysymys kristittyjen oikeudesta elää uskoaan todeksi ja julistaa on uskonnonvapauskysymys.
Vapaus  ei ole sama kaikille.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ihmisoikeudet ja lähetystyön syrjintä

Helsingissä järjestettiin viikon alussa seminaari, joka pohti lähetystyön ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta. Seminaarin taustalla on kiista, jossa jotkut seurakuntayhtymät ovat pidättäneet varoja lähinnä SLEY:ltä, Kansanlähetykseltä, Kylväjältä ja Sanansaattajilta. Syynä on näiden puutteellinen toiminta ihmisoikeuksien, tarkemmin sanottuna sukupuolivähemmistöjen, puolesta.

Ihmisoikeuksien kirjo on varsin laaja ja ensiksi tulisi määritellä, mitä tarkoitetaan ihmisoikeuksilla. Seurakuntayhtymien käyttämä valikoiva ihmisoikeuksien tulkinta on ongelmallinen, koska se väheksyy sitä työtä,  jota jo tehdään ja valitsee yhden näkökulman kriteeriksi, jonka mukaan tulisi toimia.

Kaikeksi onnettomuudeksi vaatimus on kirkon virallisen strategian vastainen, koska sen mukaan vastaanottavissa kirkoissa ei saa synnyttää jännitteitä.

Luterilaisen käsityksen mukaan ihmisoikeuksien varjeleminen ja oikeuden jakaminen on yhteiskunnan tehtävä. Se että tämä on puutteellista,  onkin jo toinen asia.

Lähetystyössä ihmisoikeuskysymykset ovat laajasti esillä ja mm. seuraavilla alueilla:

1. Kristittyjen vainoista puhuminen ja vainottujen auttaminen muistuttaa uskonnon ja omantunnonvapauden periaatteesta. Tällä alueella kristikunnassa on laajoja verkostoja.

 2. Lähetystyön osana tapahtuu kaikenlaista elinolosuhteisen parantamiusta alkaen puhtaasta vesdestä päättyen terveydenhoitoon. Tässä autetaan rajoituksetta kaikkia.

3. Myös ei-kristittyjä autetaan. Suomalaisten kristittyjenkin soisi vastustavan esimerkiksi antisemitismiä, missä muodoissa sitä esiintyykin.


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kiinassa Raamattujen painosennätys

Saksalainen uutistoimisto idea kertoo, että Kiinassa oleva Nankingin kirjapaino on painanut 100 000 000 Raamattua, joka on alallaan ennätyslukema. Osa Raamatuista on kiinankielisiä, osa lukuisilla muilla kielillä. Kirjat tulevat sekä maan omaan tarpeeseen että vientiin.

Kommunistisen puolueen hallitsemassa Kiinassa puhaltavat muutokset tuulet. Se ei silti kerro täydestä vapaudesta, mutta noin suuren raamattumäärän takana on myös tarvetta.

Kiina on yksi kommunismin hallitsemista maista, jossa kristillinen seurakunta kasvaa. Toinen on Etiopia.
Monissa Itä-Euroopan maissa tilanne on hyvin toisenlainen.

Kiina koki vuosina 1966-1976 kulttuurivallankumouksen ajan , jolloin Raamattu oli kielletty kirja. Maon punaista kirjaa painettiin ja jaettiin miljoonia.

Kiinan historia on ovien avautumisen ja sulkeutumisen aikoja. Nyt ovi on, jos ei aivan auki, niin raollaan.

Lähde: idea

torstai 15. marraskuuta 2012

Onnittelut 30 -vuotiaalle Caspari-keskukselle

Jerusalemissa toimii Caspari-keskus, joka tutkimuksen ja opetuksen keinoin auttaa Jeesukseen uskovia juutalaisia heidän kysymyksissään. Samalla Caspari-keskus on silta Euroopasta Pyhälle maalle, uskomme juurille.

Keskuksen nimi tulee  Carl Paul Casparista, joka eli 1800-luvulla ja toimi sekä Saksassa että Norjassa. Juutalaistaustaisella Casparilla, joka oli F.G. Hedbergiä hivenen nuorempaa ikäluokkaa noin suurin piirtein, oli näkynä evankeliumin vieminen juutalaisille ja perehtyminen juutalaiseen kulttuurimaaperään.

Caspari-keskus on toiminut vuodesta 1982 lähtien Jerusalemissa eri paikoissa. Hiljattain keskus muutti uusiin tiloihin. Joitakin vuosia sitten keskus laajensi toimintaansa Yhdysvaltoihin. Juutalaisten painopiste on näissä kahdessa maassa, nuoren sukupolven Israelissa.

Casparin haasteena on tuleva sukupolvi.

Onnittelut 30-vuotiaalle!


perjantai 9. marraskuuta 2012

Vainottujen kristittyjen rukouspäivä 11.11.2012

Marraskuun  toisena sunnuntaina vietetään vainottujen kristittyjen rukouspäivää. Päivää vietetään aikankin 150 maassa, kertoo saksalainen Idea Spektrum -lehti.

Maailmassa lasketaan olevan 100 000 000 kristittyä, jotka kokevat jonkinasteista vainoa. Suurin osa heistä elää Lähi-idän islamilaisissa maissa. Afrikassa vaikeaa on Nigerian, Somalian ja Eritrean kristityillä. Aasian vaikeita maita ovat Pohjois- Korea, Laos, Bhutan, Tiibetin alue. Vainoa on myös joissakin entisen Neuvostoliiton maissa mm. Turkmenistanissa.

Saksan evankelinen allianssi on julkaissut jälleen  raporttikirjan  Märtyrer 2012. 352s.

Vainottujen kristittyjen asiaa kannattaa pitää esillä yksityisessä rukouksessa, pienpiireissä, jumalanpalveluksissa jne.

Sitten voi miettiä, kunka heitä voisi muuten auttaa?


maanantai 5. marraskuuta 2012

Holokausti ja Suomi

Näinä päivinä tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta juutalaisten joukkotuhosta Saksassa.  Holokaustissa surmattiin 6 miljoonaa juutalaista keskellä Eurooppaa.

Esimerkiksi huomenna 6.11. tulee kuluneeksi 70 vuotta kahdeksan juutalaisen luovuttamisesta Saksaan. S/S Hohenzollern laivalla lähti muitakin. Juutalaisista suurin osa päätyi surman suuhun keskitysleirille.

Toisessa maailmansodassa Suomi eli veitsen terällä. Ilman aktiivisten ihmisten toimenpiteitä luku saattaisi olla suurempi. Suurempi se on siksikin, että sodassa lienee kuollut rintamalla tai sen takana juutalaisia vankeja paljon tuota lukua enemmän.

Norjassa  luovutettiin Saksaan D/S Donau -laivalla 532 Norjan juutalaista. Tämäkin operaatio suoritettiin loka-marraskuussa 1942. Tuo vuosi oli Euroopan pimeä vuosi.

Meidänkin aikanamme antisemitismi kytee pinnan alla. Saako oma sukupolvemme korkeamman arvosanan kuin 1940-luvulla eläneet?

torstai 1. marraskuuta 2012

Jaakko Löytty, Kansanlähetys ja körtit

Viime viikon erikoisimpiin kirkollisiin uutisiin kuului Jaakko Löytyn lausuma Sana-lehdessä 25.10.2012.

Veisaaja ja gospelkonkari kertoo elämästään ja sitten murjaisee: "-Minua jurppii se, miten ratkaisu -ja tunnekristillisyys on lyönyt läpi kirkossa. Joskus 1960- ja 1970-luvulla Kansanlähetys oli kirkon häirikköliike, joka perusti pesäkkeitään sinne tänne, mutta nyt se on kaapannut kirkon piispoja myöten."

Lukijan ei ole ihan helppoa pysyä kärryillä, mutta  sallittakoon muutama kommentti kuitenkin.

Kun Kansanlähetys syntyi 1960-luvulla, se sai jalansijaa jossakin määrin körttiseudullakin, vaikka sieltä on tullut myös kritiikkiä. Tästä on arviointia  mm. Herättäjäyhdistyksen juhlakirjassa jokin vuosikymmen sitten. Kansanlähetyksessä joku Ukko-Paavo on aina tunnustettu Jumalan mieheksi ja hänen käyntinsä seppä Högmanin pajalla on kerrattu moneen kertaan esimerkkinä suomalaisen miehen hengellisestä etsinnästä: Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.

Niilo Kustaa Malmbergin Lapuan aika on ollut kaikkien evankeliumin julistajien esikuva. Lapuan papissa on nähty 1800-luvun evankelista. Nuori Joonas Lagus oli lähetystyön eturivissä ja sai maksaa siitä sakoilla Kalajoella.

Viime vuosisadalle tultaessa Urho Muromaa pyydettiin puhumaankin Ylistaron Herättäjäjuhlilla 1917, vaikka hän sai myös kritiikkiä. Nurmeksesta kotoisin ollut Eino J. Honkanenkin tuli laajasti ymmärrettynä herännäisyyden maisemasta.  Veisaajalle Kansanlähetysväen ja körttien leikkauspiste on Väinö Malmivaaran virressä 504.

Kansanlähetyksen näkyä elähdyttää vanhan kristinopin tiivistys " Jumalan ja Vapahtajammme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia." Tätäkin kristinopin lausetta oli hyväksymässä laaja heränneiden rintama vuoden 1948 kirkolliskokouksessa.

Gospelkonkarin väite perustunee nähdäkseni kahteen tekijään. Toisen maailmansodan jälkeen herännäisyys on osittain irtaantunut vanhasta perinnöstään (Ruotsalainen-Malmberg-Malmivaara). On kuitenkin pantava merkille, että Jaakonkin työnantaja on "Herättäjäyhdistys". Tämä  sisltää viestin, että jostakin on herättävä.

Yhdistäviä tekijöitä on siis körtteihin paljon. Kansanlähetyksessä kuitenkin vierastetaan Vilhelmi Niskasen oppia, jossa korostetaan ihmisen syntisyyttä tavalla, jossa Jumalan armo ei pääse pilkistämään. Nähdäkseni lakia tulee myös julistaa, sillä ihminen ei Niskasen korostaman syntiturmeluksen vuoksi muuten ymmärrä omaa tilaansa ja voi luisua antinomismiin. Meidän aikamme on antinomistinen, se pyrkii työntämään sivuun Jumalan säädökset eikä kunnioita esimerkiksi avioliittoa sellaisena kuin Jumala sen alussa loi.

Kirkko on Kristuksen, ei sitä kukaan pysty kaappaamaan. Eikä haluakaaan.




perjantai 26. lokakuuta 2012

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Ensi sunnuntai on omistettu uskonpuhdistukselle. Kristillinen kirkko on noin viidensadan vuoden välein kokenut merkittävän taitekohdan. Viimeisin näistä on lännen kirkossa tapahtunut uskonpuhdistus. Ilman uskonpuhdistusta Suomi olisi toisenlainen maa.

Uskonpuhdistuksen peruskysymys oli teologinen. miten ihminen pelastu? Sen toinen kysymys koski arkisen työn merkitystä ja torjui keskiaikaisen luostarilaitoksen. Luther avioitui ja pappilat ovat luterilaisissa maissa hyvin erilaisia kuin roomalaiskatolisessa kirkossa tai osassa ortodoksista kristikuntaa.

Paljon on puhuttu luterilaisen uskonpuhdistuksen ja lähetyksen suhteesta. Luther ei perustanut lähetysseuraa, vaikka raamattuopetuksessaan puhui paljon lähetyksestä. Hän antoi merkittävästi virikkeitä raamatunkäännöstyölle.

Uskonpuhdistuksen teemajae on Room. 1:17, jostakin syystä ei huomattu, että Room. 1:16 liittyy tähän yhteyteen. Roomalaiskirjeessä Paavali pohtii paljon kristillisen kirkon missiota sekä juutalaisille että muille kansoille.

Sunnuntain teksti puhuu suolana ja valona olemisesta. Suola muistuttaa, että kristillinen kirkko ei saisi mukautua maailmaan eikä mennä ajan ideologioiden mukaana. Valo muistuttaa, että sanoma on tarkoitettu kaikille yhtä hyvin suomalaiselle, tänne tulleelle maahanmuuttajalle tai vaikkapa japanilaiselle.

Tarvittaisiinko uutta uskonpuhdistusta, joka palauttaisi kirkon takaisin Raamattuun?

maanantai 22. lokakuuta 2012

Haastettu kirkko - 2008-2011

Haastettu kirkko on Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisema nelivuotiskatsaus kirkon elämästä ja ympäristön muutoksesta neljän viimeisen vuoden aikana. Kirjaa on toimitettu neljän vuoden välein vuodesta 1967. Se antaa kokonaiskuvan kirkon elämästä ja perää työntekijöiltä arviota ja toimia tuleviin vuosiin.

Kirjan nimi "Haastettu kirkko" on mielestäni osuva kuvaus menneistä lähivuosista. Kirkkoa haastavat monet aikamme aatteet, joista yksi on individualismi. Jännite syntyy siitä, että kirkon uskon mukaan usko on yhteinen. Individualistisen ajattelun mukaan jokainen haluaa elää ja uskoa omalla tavallaan.

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut moniarvoiseksi ja tämä ilmiö on tullut osin myös kirkkoon. Parhaillaan eletään vuosia, jolloin kirkossa sen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan on jännitteitä. Samaan aikaan myös kirkon sisällä on jännitteitä. Jännitteet nousevat pintaan kirkosta eroamisen aaltoina tai taisteluna kenelle jaetaan lähetysvaroja ja millä perusteella.

Jännitteet syntyvät siitä, että kirkon jäsenten enemmistö näyttää haluavan "vapaamielisempää" kirkkoa, kun taas ne jotka kirkon toimintaan osallistuvat haluavat kirkon pysyvän perustallaan. Kuntarakenne on menossa suuriin yksiköihin taloudellisista syistä, kirkossa tulisi olla mahdollisimman lähellä ihmisiä. Nyt puhutaan haastetusta kirkosta, 1960-luvulla samasta teemasta puhuttiin "kirkon kriisinä".

Kirkon tutkimuskeskus on valinnut perinteensä mukaisesti sosiologisen lähestymistavan. Kirkkoa kuvataan tilastoilla, numeroilla, lukumäärien laskuilla ja nousilla. Aikamme ihminen haluaa mitata kaikkea ja tilastot antavat tähän nälkään purtavaa. Eri asia on sitten se, että tämä on vain yksi todellisuus.

Kirja käy lävitse laajan kaaren kirkon eri toiminta-alueita. Suomen ev.lut. kirkko on omalla alueellaan yksi maailman vahvimmista. Se on enemmistökirkko hyvin yhtenäisen kulttuurin keskellä. Sillä on kaikesta huolimatta suuret resurssit tehdä työtä ja parinkymmenen tuhannen ihmisen joukko sitä tekemässä. Sillä on mahdollisuuksia tavoittaa koko kansa. Yksi sosiologian haasteista on, että monet käyrät näyttävät suuntaa alaspäin. Mitä olisi tehtävä juuri nyt: siihen lukija saa etsiä vastauksen oman työnsä keskellä.

Yksi asia pisti silmään. Kun kirjassa tarkastellaan kirkon viestintää radiossa, keskitytään yksipuolisesti perinteiseen YLE-vetoiseen malliin. Tekniikan murros on tuonut paikallisradioita ja mm. Radio Dein, jota seurakunnat ja kristilliset järjestöt käyttävät laajasti. Uusina kokeiluina ovat erilaiset netti-kokeilut, joissa yksittäisiä tilaisuuksia voidaan seurata verkon kautta. YLE on perinteisesti ollit vahvoilla tekniikassa, joka on mahdollistanut vuosikymmenien ajan laadukkaasti välitetyt erilaiset hartausohjelmat ja jumalanpalvelukset. YLE:n kulttuuri on kirkon näkökulmasta ollut hengellisille asioille nuivaa erityisesti TV:n puolella. TV syntyi  YLE:n murrosaikaan, jolloin turhan moni haaveili vallankumouksesta. Hengellistä lastenohjelmaa YLE vastustaa. Tällä alueella on paljon työmaata ja uusi tekniikka antaa mahdollisuuksia haastaa perinteiset kanavat. Ei siis olla vain haastettuna vaan lähdetään rohkeasti haastamaan.

Kirjaa ei voi haukata kerralla, mutta se on yksi hyödyllinen kuvaus siitä, missä juuri nyt ollaan Suomen kirkossa.

Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 115. Tampere 2012.



keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Urho Muroma 18.10.1912

Huomenna illalla 18.10.tulee kuluneeksi 100 vuotta Urho Muroman hengellisestä murroksesta. Hän osallistui norjalaisen Albert Lunden kokouksiin Helsingissä. Lunde piti koukouksiaan NMKY:n juhlasalissa ja Johanneksen kirkossa syys-lokakuussa mainittuna vuonna. Vuonna 1890 syntynyt Urho Muroma oli tuolloin 22 vuotias nuori mies.  Albert Lunde oli taustaltaan norjalainen saarnaaja, jonka teksti tuona iltana kertoi Lootista.

Vaikka luterilainen teologia nojaa ihmisen kokemusten ulkopuolelle Sanaan ja sakramentteihin, hengellisen elämän murrokset ovat hyvin merkittäviä. Muroman kokemus sävyytti koko hänen julistustaan ja Albert Lundea hän piti koko elämänsä hengellisenä isänään (Junkkaala 1990).

Hengellisten liikkeiden isien ja äitien komeukset varsinkin liikkeiden syntyaikoina lyövät leimansa tuleviin sukupolviin. Näin oli Lutherilla ja myöhemmin pietismissä aina meidän päiviimme saakka. Urho Muroma on yksi lenkki tässä ketjussa.

Albert Lunden kokous ei läheltä katsottuna liene mitenkään poikkeuksellinen. Täältä sadan vuoden päästä asia näyttää merkillisesti toisenlaiselta. Jumalan salaisuuksia on, että tätä emme näe etukäteen.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Aamulehti ja lähetysvarojen jakaminen

Viime viikon Aamulehti kertoi Tampereella tapahtuneesta lähetysvarojen jakamisesta. Aiheesta oli parikin juttua 12.10 ja 13.10. Jutuissa ongelmaa näytti tuottavan se, että varat jaettiin jotenkin väärin, kun seurakunnat saivat päättää varojen jakamisesta itsenäisesti. Nyt varoja saivat esimerkiksi SLEY, Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat.

Aiheesta on taitettu peistä satoja palstamillimetrejä muualla. Lisään muutaman rivin Aamulehden juttujen pohjalta silläkin uhalla, että lehden tiedot voivat olla epätarkkoja.  Niiden kautta moni tamprelainen saa kuvan asiasta.

Ensiksi muutama tosiasia. Vuosien ajan myös Tampereen seurakunnat ja seurakuntayhtymä ovat tukeneet kirkon virallisten lähetysjärjestöjen työtä toimivalla tavalla. Seurakunnilla on itsenäisyytensä tehdä päätöksiä omalla pohjallaan. Tämä on kaikki kiitoksen aihe!

Toiseksi lähetystyössä raha ei merkitse kaikkea, mutta on toki merkittävä asia. Jos puhutaan lähetystyöstä seurakunnan työnä, varojen jakamisessa tämä osin toteutuu, koska kaikki tamperelaiset seurakunnan jäsenet eivät voi lähteä vieraisiin maihin. Seurakunta siis toteuttaa lähetystyöstä myös jakamalla varoja.

Lähetysvaroista käyty keskustelu ja sen kytkeminen varojen jakamiseen järkyttää lähetyksen ja seurakunnan yhteenkuuluvuutta. Se iskee luottamukseen. Mikä on seuraava asia, joka asetetaan ehdoksi?

Lähetysvaroista keskusteleminen ja kiisteleminenkin on vanha juttu. Jo 1800-luvulla asiasta taitettiin peistä. Miksi lähteä Ambomaalle, kun kotimmaassakin on köyhiä? Kun Martti Rautanen työtovereineen vihittiin lähetyssaarnaajiksi, Suomessa elettiin nälkävuosien aikaa.

Aamulehden toimittaja Satu Rautiainen jakaa lähetysjärjestöt ainakin kahteen ryhmään. Niitä, joille nyt lisättiin varoja, hän nimittää "vanhoillisiksi". Mitä tällä sanalla tarkoitetaan, ei käy selkesti ilmi. Sanalla viitattaneen virka- ja ihmiskäsitykseen eli avioliittoetiikkaan.

Artrikkelin mukaan voi saada sellaisen käsityksen, että joillakin tahoilla seurakunnat tekevät vääriä päätöksiä, mutta yhtymän tasolla osataan tehdä oikeita päätöksiä. Erityisesti tikun nokkaan on otettu Hervannan seurakunnan päätäs jakaa lähetysvaroja.  Tuomiokirkkoseurakunta jakoi varoja vain joillekin, mutta siinä ei ollut mitään moittimista. Otsikossa viitataan yhteiseen "veronmaksajien tahtoon" ikäänkuin sellainen olisi olemassa. Seurakuntien veroa maksavissa jäsenissä on erilaisia ihmisiä. Näin luulisi olevan hyvä asia, että on valinnan mahdollisuuksiakin.  Varojen  jakamisesta päättämisen antaminen seurakunnille lienee demokraattisempaakin kuin yhden tahon ratkaisu.  Ikävää on jos syntyy demokraattisesti "väärä" päätös.

Aamulehden artikkelin voisi ohittaa olankohautuksella, ellei tajuaisi, että hässäkän taustalla on isompia aatteellisia ja teologisia kysymyksiä. Väittäisin, että avioliiton korostaminen miehen ja naisen välisenä liittona on aina aikaansa edellä, koska perheissä elää kansan tulevaisuus. Sana "vanhoillinen" on jutussa yhtä retorinen ilmaus kuin 40 vuotta sitten oli sana "taantumuksellinen". Tämä tiedetään erityisesti Aamulehdessä -ainakin arkiston puolella.

Lähetysjärjestöissä tällainen keskustelu kutsuu laajalla joukolla uhrvalmiuteen ja antamiseen menestymisen mukaan.

Toiseksi se perää niitä paljon kaivattuja innovaatioita lähetysvarojen lisäämiseksi.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Suvaitsevaisuus, aggressiivisuus ja kuva

Saksalainen Idea Spektrum-lehti tietää kertoa, että Saksan henkisessä ilmastossa vastakohtaisuudet ovat jyrkentyneet ja ääni on koventunut.  Taustalla on yhteiskunnassa voimistunut moniarvoisuus.

Vaikka luulisi, että moniarvoisuus tekee suvaitsevaiseksi, näyttää käyvän päinvastoin. Tietyt kysymykset pakottavat moniarvoisuutta koettelemaan rajoja. Tällä hetkellä näitä asioita ovat homoseksualismi, islam tai vaikkapa aborttikysymys. Onko jossakin raja, jossa mielipidettä ei voida suvaita ja tullaan suvaitsevaisuuden rajalle. Perenteisesti on toisettu iskulausetta: "Suvaitsemattomuutta ei suvaita."

Kuka sitten määrää eri käsitteiden sisällön. Sen määrää tällaisessa tilanteessa raaka voima.

Hiljattain islamilaisessa maailmassa kuohui, kun muslimit suuttuivat profeettaa pilkanneesta videoista. Mellakoissa kuoli ihmisiä ja aiheutetiin paljon aineellista vahinkoa. Monet eurooppalaiset ihmettelevät muslimien asennetta. Ei ole kauaakaan, kun Suomessa julkaistiin you tubessa Anni-video. Videosta nousi kohu, jossa ei kukaan saanut fyysisiä vahinkoja, mutta taloudellisia pakotteita vaadittiin. Yhteistä islam -videolle oli se, että kannan ilmaisivat monet, jotka eivät itse olleet nähneet videota. Videolla ja kuvalla on yhteiskunnassamme voimaa.

Elämän puolesta -liikkeessä on esitetty kanta, jonka mukaan aborttia ei voi ymmärtää, ellei katso sitä kuvasta tai videosta. Teksti  tai puhe on liian epäselvä. Saksassa holokausti, juutalaisten joukkotuho,  tuotiin esiin kuvaamalla kauheudet. Armenialaisten joukkotuhoa ei ollut monikaan kuvaamassa.

torstai 4. lokakuuta 2012

Kirkko islamilaisessa maassa

Kristittyjen tilanne islamilaisessa maassa ei ole helppo. Virallisessa kirkkorakennuksessa voidaan kokoontua, mutta kirkon todistustehtävä sen ulkopuolella on rajoitettu.

Esimerkiksi Egyptissä on perinteisesti ollut vaikeaa saada lupia uusiin kirkkojen rakentamiseen. Erikoista on, että myös kirkkojen remontointiin saatavat luvat ovat usein olleet kiven alla.

Saksalainen Orientierung-lehti tietää kertoa, että Turkissa on maan hallitus sallinut kirkkojen korjauksia. Lupia on viimeisen kymmenen vuoden aikana myönnetty kymmenille kirkkorakennuksille ja synagogille. Tästä maan hallitus on saanut myös arvostelua kansalliselta ja islamilaiselta taholta. Taustalla on Turkin pyrkimys tulla EU:n jäseneksi ja EU seuraa Turkin suhdetta maassa asuviin vähemmistöihin. Joidenkin kirkkojen korjauksiin hallitus on itse osallistunut. Nämä kirkot eivät ole olleet ennen korjauksia jumalanpalveluskäytössä. (Orientierung 4/Oktober 2012)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lontoo - olympiakisojen jälkeen

Lontoo on siirtynyt olympiakisojen jälkeiseen aikaan. Kisat onnistuivat hyvin. Lontoossa kaikki sujui kaikesta huolimatta kohtuullisesti. Vuoden takaisia mellakoita ei näkynyt. Britit onnistuivat sekä urheilukentillä että järjestelyissä.

Eri asia on se, että joidenkin mielestä Lontoo on liian suuri kaupunki näin suurillekin kisoille. Kisat eivät tavoittaneet koko kaupunkia. Television ja internetin välityksellä ne tavoittivat koko maailman - kahdeksi viikoksi.

Lontoon kaupunkilähetys näkee kutsumuksekseen pitää evankeliumia esillä Lontoon asukkaille ja siellä vieraileville. Järjestö on välttänyt kiusauksen laajentaa toimintaansa muualle: kutsumus on Lontoossa. Kisojen aikana tavoitettiin paljon ihmisiä evankeliumin sanomalla.

Lontoossa kohdataankin koko maailma pienoiskoossa muulloinkin kuin olympiakisoissa. LCM:n työntekijöissä on esim. urdua äidinkielenään puhuva työntekijä. Lontoo on monikulttuurinen kaupunki.  Kisojen jälkeen Lontoo on palannut arkeen.


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Suomen lähetysneuvosto sai historiansa


Maanantaina 24.9. julkistettiin Matti Korpiahon kirjoittama teos Suomen lähetysneuvosto 1919-2011. Kristuksen lähettäminä maailomassa. Teoksen toimittajana on Timo Vasko.

Suomen lähetysneuvosto on suomalaisten lähetysverkostojen Nestor, jolla on ikää jo yli 90 vuotta. Lähetysneuvosto perustettiin Suomen itsenäistymisen jälkeen. Sen syntytausta on kuuluisassa Edinburghin lähetyskokouksessa vuonna 1910. Tuon kokouksen antamien virikkeiden perusteella perustettiin eri maihin lähetysneuvostoja. Näiden kattona toimi Kansainvälinen lähetysneuvosto vuoteen 1961,

Alkuvaiheessa Suomen lähetysneuvoston ytimen muodostivat . Suomen lähetysseuran, Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen, Suomen Vapaan Lähetyksen, Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen ja Israelin ystävien (Israels vänner) edustajat  Vuosikymmenien aikana SLN on joutunut laskemaan monia koskia. Ajan teologinen ajattelu on heijastunut neuvostoon, jonka tarkoitus on keskustella lähetystyöhön liittyvistä periaatteellisista kysymyksistä. Esimerkiksi SLEY liittyi mukaan jo alussa edustajanaan A.E. Koskenniemi. Järjestö kuitenkin erosi neuvostosta jo 1920-luvun lopussa. Syynä olivat vieraat teologiset vaikutteet. Tuo vuosikymmen oli murrosaikaa, jolloin elettiin Venäjän vallankumouksen tunnelmissa ja tämä johti sosiaalisen evankeliumin nousuun Kansainvälisen lähetysneuvoston kokouksessa Jerusalemissa 1928. Evankelisessa liikkeessä vuosikymmen oli tunnustuksellisen luterlaisuuden profiloitumisen aikaa.

Kaikkein vaikein murrosaika oli toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla, kun missio dei -teologian avulla keskusteltiin Kansainvälisen lähetysneuvoston liittämisestä Kirkkojen maailmanneuvostoon. Tämä toteutui 1961 New Delhin yleiskokouksessa.  Keskustelu heijastui myös Suomeen. Tuona vuosikymmenenä lähetysteologian laineet nousivat niin korkeiksi, että maailmanlähetys jakaantui kahteen uomaan. Kysymys oli lähetystyön olemuksesta ja identiteetistä. Kirja kuvaa SLN:n näkökulmasta suomalaista lähetyskeskustelua ja eri aikojen polttavia kysymyksiä.

Kirjoittajalla on suuri haaste löytää punainen lanka kokousten, nimien ja lyhenteiden viidakosta.

Historiateos on oiva karttakirja siihen, mistä on tultu tähän päivään.

Vasemmalla teoksen toimittaja Timo Vasko ja kirjoittaja Matti Korpiaho.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kumppanuus lähetystyön teemana

Suomen lähetysneuvosto järjesti missiologian teemapäivän 24.9. aiheena kumppanuus lähetystyössä.
Lähetystyössä lähettävä kirkko kohtaa vastaanottavan kirkon. Tulevaisuuden lähetystyössä tehdään paljon yhteistyötä ja tähän tarvitaan kumppanuutta.

Kumppanien erilaisuus ja suuri kulttuurinen välimatka tekee teemasta haastavan. Ensin tulee saavuttaa hengellinen ja henkinen yhteys. Sen jälkeen edetään toiminnan tasolla. Molempien tulee voida kokea arvot, tavoitteet ja päämäärät omiksi.

Monenlaisia kysymyksiä tulee ratkaista, koska esimerkiksi suhde rahan käyttöön voi olla hyvin erilaista Afrikassa ja Suomessa. Afrikkalainen haluaa tulla tutuksi ja kohdata. Suomessa väsätään erilaisia sopimuksia ja asioita laitetaan paperille. Tämä voidaan muualla kokea vieraampana. Keskustelussa peräänkuulutettiin kirjallisia periaatteita kumppanuudesta.

Joka tapauksessa kumppanuus on haastava nykyhetken ja tulevaisuuden teema.


Paneelissa  pohdittiin kumppanuuden merkitystä. 

torstai 20. syyskuuta 2012

Ruotsin kirkko ja kirkkolähetys

Sana-lehden verkkosivusto tietää kertoa, että Ruotsin kirkon lähetyksellä on 20 lähetystyöntekijää. Koko Ruotsin kirkossa on 22 000 työntekijää. Lähetystyöntekijöiden luku on hämmästyttävän pieni, mutta sillä on taustansa.

Ruotsin kirkossa tehtiin muista Pohjoismaista poiketen päätös päätyä nk. kirkkolähetysmalliin jo 1800-luvulla. Norjankin kirkossa tällä mallilla oli kannattajansa mm. H.P. Schreuder, mutta norjalaiset perustivat itsenäisiä lähetysseuroja. Ruotsin kirkolla on rikas historia, myös lähetyshistoria. Ruotsalaisten lähetysaluetta ovat olleet mm. Intia, Etiopia ja Etelä-Afrikka. Etiopiassa työn taustalla on Evangeliska Fosterlandstiftelsenin työ 1800-luvun Galla-retkistä alkaen. Tämän työn hedelmänä on Mekane Yesus kirkko. Missiologisessa keskustelussa ja tutkimuksessa ruotsalaiset ovat olleet uraa aukaisemassa, esim. Bengt Sundkler tai Carl Hellencreutz. Missiologinen tutkimustyö on ollut vireää.

Yllä mainittu lukema "20"osoittaa , että tänään on lähetystyön käytännössä toisin, ehkä lähetystyön ymmärtämisessäkin. Evangeliska Fosterlandstiftelsen ja Ruotsin kirkon lähetys fuusioituivat joitakin vuosia sitten, mutta erosivat myöhemmin.

Ruotsin luterilainen kirkko joutuu pohtimaan luterilaisten kirkkojen yhteistä ongelmaa. Onko lähetysaneemisuus teologista? Mikä kuivattaa lähetyksen lähteen? Vaikka varojen lähettäminen on tärkeää, se ei ole kaikki.

Suomessakin kirkkolähetysmallilla on kannattajansa. Silloin aina muistetaan viitata tässä asiassa Ruotsiin.

Kirkkolähetyksen lukemat eivät ole koko totuus, mutta kuitenkin. Ruotsi on Pohjoismaista väkiluvultaan   suurin maa ja sen luterilainen kirkko tilastollisesti vielä jonkin aikaa luterilaisten kirkkojen suurin.

Tässä on meille kaikille esirukousaihetta.

Lisää Sana-lehden uutisessa:
Ruotsin kirkon mission...

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Suomalais-ugrilaisten kansojen veljeys

Uutistietojen mukaan Virossa pidetään suomalais-ugrilaisten teologikokoustenn 75-vuotisjuhlakokous syyskuun lopussa. Kokousten keskeisenä juonteena olivat erityisesti 1930-luvulta alkanut suomalaisten ja unkarilaisten teologien yhteys. Monet unkarilaiset teologit opiskelivat Suomessa ja tutustuivat erityisesti herännäisyyteen.

Viime vuosisata toi tähän veljeyteen vastatuulia ja sivutuulia, kun Unkari ja Viro joutuivat aivan toisenlaisen yhteiskunnallisen todellisuuden piiriin kuin suomalaiset. Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat painuivat miltei historian lehdille. Unkarin vähemmistönä olleeseen luterilaiseen kirkkoon kohdistui paine, jonka myrskyn silmässä oli 1950-luvulla piispa Lajos Ordass. Hän nousi vastarintaan eikä suostunut luovittamaan kirkon oppilaitoksia valtion holhoukseen. Ordas joutui pidätetyksi, vapautettiin ja pidätettiin uudelleen. Elämänsä loppuvuodet hän vietti kotiarestissa perhepiirissä 1970-luvun lopulla.

Suomessa toiset muistivat Lajos Ordassin ja kävivät häntä jopa katsomassa. Tämä vaati siviilirohkeutta, koska vangittu piispa ei ollut suosiossa. Suomessa Martti Simojoen kaudella piispa Ordassia muistettiin, mutta sitten tuli käänne.  Käänne kulminoitui LML:n yleiskokouksessa Budapestissa 1984, jolloin maailmanliiton johtopaikoille valittiin diakonaatin teologiaa edustanut Zoltan Kaldy. Häntä pidettiin loistavana puhujana, mutta toisaalta "rautaisten otteiden miehenä".

Kaksi vuosikymmentä sitten Unkarissa tilanne muuttui ja Ordassin aika arvioitiin uudelleen.
Hänen elämänsä oli yksi esimerkki suomalais-ugrilaisten kansojen piirissä tapahtuneista historian oikuista.

Venäjällä on karkeasti otettuna kolmea kansallisuutta: slaavilaisia, turkkilaisia ja suomalais-ugrilaisia kansoja. Näistä Suomi on ollut viimeisen vuosisadan aikana sittenkin aika onnekas.

Suomalais-ugrilaisten kansojen teologiset ja muut suhteet ovat kansallista juurihoitoa.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Euroopan verenpaine tänään 14.9.

Oma maanosamme Eurooppa oirehtii eri tavoin, aika ajoin kannattaa mitata sen verenpaine.

YLÄPAINE
Yläpaine on median kautta meille tutumpi. Koko Eurooppaan ja sitä kautta laajeneva talouskriisi oirehtii Euroopassa ja tiivistyy valuutassa: eurossa. Koska ei kannata puhua pitkään, voi todeta, että kriisin syy on siinä, että euro pakottaa kansallisuudet saksalaisiksi eli rationaalisiksi, tehokkaiksi ja loogisiksi. Eteläinen Eurooppa on tunteen Eurooppa, joka viettää myös kuuman auringon alla siestaa keskipäivällä. Euro ei kestä kovin pitkää siesta-aikaa.

ALAPAINE
Alapaineelle ei ole yhtä nimittäjää. On erilaisia oireita, joista asiaa voidaan mitata. Esimerkiksi;

- Ljus i Öster -lehden numero kertoo, että 60% unkarilaisista haluaisi romaaniväestön pois alueeltaaan. Itä- Euroopan romaanien asema on vahva viesti siitä, että Euroopan on vaikea sietää toisenlaisia kansallisuuksia.

- Norjassa vaikuttaa "Pysäyttäkää Norjan islamilaistaminen" -järjestö.  Jotkut näkevät unia ajasta, jossa norjalaiset ovat maassaan vähemmistönä.  Suomessa ei ole vastaavaa järjestöä, mutta pinnan alla elää oikosulun vaara. Utsyn-lehdessä (6.7.) Espen Ottesen etsii kristityille sopivaa realistista ja rakkaudellista asennetta muslimeihin.

- Monien Itä-Euroopan maiden väestönkasvu on negatiivinen. Kansojen väestö kuihtuu ja ikääntyy. Tähän viikkoon mennessä lännessäkin esim. Saksassa on tehty kuluvana vuonna  yli 75000 aborttia. Jos Euroopan väestönkasvu ei korjaannu, syntyy hapen puutetta ja kansat hyytyvät.

- Maanosassamme on heikkoja singnaaleja juutalaisvastaisuudesta, joka ilmenee Israel-vastaisuutena.



-

perjantai 31. elokuuta 2012

Kirkko, Israel ja uusi antisemitismi


Antisemitismilla tarkoitetaan vihaa, joka kohdistuu juutalaiseen kansaan. Ilmiöllä on vuosituhantiset juuret, mutta se huipentui noin 70 vuotta sitten holokaustissa  ja  Berliinin lähellä Wanneseessa tehtyyn nk. lopulliseen ratkaisuun.

Viime vuosidaslla juutalaiset saivat oman kotimaan Israelista, jonne juutalaisia on muuttanut  eri puolilta maailmaa. Ennen Israelin valtion syntyä juutalaisuus oli Euroopassa sikäli ongelma , että juutalaiset ovat aina erottuneet muista väestöistä uskontonsa ja tapojensa vuoksi.

Antisemitismi ei ole kadonnut minnekään. Vihaa juutalaisia kohtaan on esimerkiksi islamin maailmassa.

"Uudella antisemitismilla" tarkoitetaan länsimaiden mediassa ilmiötä, jossa Israel-vastaisuus on eräänlainen muoti-ilmiö. Aikamme ihmiset seuraavat tapahtumia päivän uutistista ilman historian luomaa perspektiiviä. Lähi-idän tilanteen arvioimisessa  tätä  tarvitaan  tavanomaista suurempi annos.

Toisen maailmansodan jälkeen eri Euroopan maat luovuttivat juutalaisia surman suuhun. Sotien jälkeen on sitten selvielty, kuka teki mitäkin. Suomesta luovutetiin kahdeksan juutalaista. Joukko lienee tätä suurempi, mutta koko Euroopan mittakaavassa selvisimme helpommin kuin enemmän juutalaisia luovuttaneet.

Toivoa sopii, että oma sukupolvemme on tässä kysymyksessä hereillä ja saisi historian tuomioistuimelta vähän korkeamman arvosanan.

Aivan viime viikkoina ilmiö on kolkutellut kirkkoammekin, kun Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt järjestelmällisen boikotin Israelin länsirannan tuotteille. Kirkon avustusjärjestön operaatioksi tämä on kummallinen. Eikö voimia ja varoja tulisi suunnata palestiinalaisten auttamiseen ennemminkin kuin tällaiseen toimintaan. Laajassa mittakaavassa tämä ilmiö voidaan liittää "uuteen antisemitismiin" tai se voi olla sellaisen palveluksessa.  Ilmiöllä on kansainväliset taustat.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Pahan ongelma nousee esille ajassamme

Elämme aikaa, jolloin ihminen ajattelee ratkaisevansa kaikki ongelmat. Hän kuvittelee pärjäävänsä suurimpeinkin mahtien edessä. Kuitenkin silloin tällöin saamme aavistuksen esimerkiksi luonnonvoimien mahdista. Näin oli Intian meren rannoilla vajaa kymmenen vuotta sitten ja keväällä 2011 tsunamin iskiessä Japanin rannikolle.

Toisenlainen voima ovat järjettömät teot, joita suoritetaan esimerkiksi ampumalla omassa koti -tai kouluympätistössä. Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon . Onnettomuuksien klassinen esimerkki on Titanic 15.4.1912.

Samalla joudumme kysymään kaiken tarkoitusta: miksi? Viime viikonloppuna lähettipäivillä Kylväjän Japanin lähetti Mailis Janatuinen pohti näitä kysymyksiä Jobin kirjan taustalta. Jobin kirja avaa kärsimyksestä sen, että hyväkin voi joutua kärsimään.

Onko onnettomuuden takana sattuma, Saatana vai Jumala? Pitääkö tapahtumien takaa hakea jotakin sanottavaa? Mailis Janatuisen sanoma oli, että perimmältään Jumala on kaiken takana. Tässä ollaan eräällä rajalla, josta alkaa Jumalan salattu tutkimattomuus.  Ihminen joutuu vaikenemaan.


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kävelyllä Pietarissa

Olin lyhyellä päiväkävelyllä Pietarissa. Pietari on maailmanluokan suurkaupunki aivan Suomen nurkalla. Suomalaisilta tämä asia helposti unohtuu. Heinäkuun torstaipäivänä aurinko paistoi, nurmikot ja puistot viheriöivät ja kaupungin keskusta näytti parhaat puolensa. Autot ajoivat Nevskillä lujaa.

Pietari kuuluu kaupunkeihin, jotka ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kokeneet melkoisia muutoksia. Kristillisen uskon näkökulmasta muutos on ollut hyvin myönteinen. Kirkkoja on korjattu ja ne ovat näkyvissä kaupungin katukuvassa.  Pietarin historia opettaa, että aatteen heiluri voi heilahtaa melkoisesti.

Kävelimme Pietarissa ilman opastusta. Oppakseni ostin Kaarina Kaurinkosken "12 kävelyä Pietarissa" -oppaan. Opas tiivistää metropolin 12 kävelyksi. Kirjassa kuvataan hyvin myös kaupungin kirkkoja ja sen kristillisen perinteen kevätaikaa talven (1917-1991) jälkeen. Puhuttelevana esimerkkinä hän kertoo omakohtaisesti Kapellan konserttisalissa pidetystä konsertista  perestroikan aikoihin , jolloin konserttia johtanut Vladislav Tshernushenko kysyi yleisöön päin kääntyen: "Olemmeko unohtaneet sellaiset yksinkertaiset sanat kuin Isä meidän, joka olet taivaassa? Yleisö kuunteli liikuttuneena rukouksen sanoja."

Pietari on liian suuri koettavaksi yhtenä päivänä. Suurella kaupungilla on varmaan myös suuret ongelmat. Pietarin Paavalin linnoituksesta ammutaan puolen päivän merkiksi raskaalla kalustolla melkoinen pamaus.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ramadan ja rukous muslimien kääntymiseksi

Näinä päivinä alkaa Ramadan, joka on muslimien paastokuukausi. Ramadanin aika säännöstelee muslimimaailmassa ruokailuaikoja ja -tapoja.

Kotimaa24 kiinnitti (20.7.) huomiota rukouskalenteriin, joka kehottaa rukoukseen muslimimaailman puolesta ramadanin aikana. Erityksesti kiinnitettiin huomiota siihen, että rukoiltiin muslimien uskoon tuloa.

Rukous islamilaisen maailman puolesta ja muslimien kääntymiseksi on osa kristillisen seurakunnan lähetystehtävää. Islamilainen maailma ei tee siinä poikkeusta. Jos ihmiset eivät tunne Kristusta Herrana ja Vapahtajana, rukoillaan, että he hänet löytäisivät.

Esirukouksen esimerkki löytyy Raamatusta. Uudessa testamentissa ei rukoilla muslimien puolesta, koska islam syntyi vasta noin 600-vuotta helluntain jälkeen. Sen sijaan Paavali muisti rukouksissaan juutalaisia, että heille kirkastuisi Kristus Messiaana (Room. 10:1). Tämä esimerkki koskee muitakin kansoja, miksei myös muslimeja?

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Viisikielinen -laulukirja kokeiluvaiheessa

Viidennen herätysliikkeen järjestöillä on yhteinen hanke saada oma laulukirja. Kansanlähetyspäivillä Pieksämäellä kerrottiin laulukirjan kokeilupainoksesta, jossa on kokoelma lauluja. Varsinainen laulukirja on suunniteltu tätä tuntuvasti laajemmaksi.

Suomalaisilla herätysliikkeillä on perinteisesti ollut omat laulukirjansa. Ruokoilevaiset ovat veisanneet Achreniuksen virsiä, evankeliset Siionin kannelta ja heränneet Siionin virsiä. Myös lestadiolaisella liikkeellä on rikas lauluperinne.

Hengelliset laulut antavat herätysliikkeelle identiteettiä ja niiden keskeinen sanoma lauletaan sydämiin. Laululla on näin suuri merkitys.

Viidenneltä herätysliikkeeltä on oma laulukirja tähän mennessä puuttunut. Sen tilalla on käytetty virsikirjaa. Oman laulukirjan puute on synnyttänyt vuosien varrella pienempiä laulukirjoja ja erilaisia lauluvihkoja, jotka ovat jääneet enemmän tai vähemmän tilapäisiksi ja teologialtaan kirjaviksi.

Ehkä suurin ongelma on, että laulukirjan puute on varsinkin nuoremmassa polvessa synnyttänyt musiikkielämän "kaaoksen" tai "moni-ilmeisyyden" näkökulmasta riippuen. Tällaisessa tilanteessa musiikkia syntyy tiettyyn hetkeen, mutta syvempi laulujen synnyttämä identiteetti jää hajanaiseksi.

Toivoa sopii, että uusi laulukirjahanke vahvistaa osallistumista laulamiseen. Tässä on muutenkin yksi aikamme isoja haasteita, joka peräänkuuluttaa myös uusia avauksia.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kodin hyvinvointi

Lainasin muutama päivä sitten Riihimäen kirjastosta kirjan Kodin hyvinvointi. Kirja on artikkeliteos, jonka on toimittanut Ari-Pekka Palola. Kirja koostuu Päivämies-lehdessä julkaistuista lyhyistä artikkeleista. Kirjan on julkaissut Oulussa toimiva Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Yhdistys vietti Suviseurojaan  runsas viikko sitten Lopella.

Kirjan artikkelit tarkastelevat perheen kysymyksiä laidasta laitaan. Teemat muistuttavat aiheita, joista keskustellaan monilla avioliittoleireillä. Lestadiolaiskodeissa suuri perhekoko tuo omat haasteensa. Ennen uudet perheenjäsenet merkitsivät työvoimaa, nyt suurperheen perheenpäätä saattavat rasittaa taloushuolet. Tässä puristuksessa täytyy pitää jalat maassa, muuten voi homma karata käsistä.

Vanhoillislestadiolaisuus on herätysliikkeistä miltei ainoa, joka on vastustanut YLE:n ja MTV:n vaikutusta kriittisyydellään. Internettiin ei ole samanlaista vastustusta, vaan sitä pyritään käyttämään vastuullisesti ja varoitetaan netin karikoista. Siinä lapsiperheissä riittää puuhaa. Kodin hyvinvointi on tärkeä kirja. Perheet elävät kriisiaikaa, joka heijastuu yhteiskuntaan monin eri tavoin

Kirjan kirjoittajat ovat eri alojen asiantuntijoita.



.


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kansanlähetys ja Rooman kirkko

Terveiset Kansanlähetyspäiviltä Piaksämäeltä. Päiviä pidettiin aurinkoisessa säässä. Viimeksi Kansanlähetyspäivät olivat Pieksämäellä 1996 ja silloin satoi. Sää on olenninen osa kesäjuhlia, jotka kova sada pystyy, jos ei pilaamaan, niin sotkemaan.

Otsikko saattaa tuntua erikoiselta ja sellainen se onkin. Kansanlähetys ja Rooman kirkko ovat kuin eri maailmoista ja yhteismitattomia.  Savossa kaikki lienee mahdollista. Tämä veikeä rinnastus tulee piispa Jari Jolkkosen lähetystyöntekijöiden sinuauspuheesta, jossa hän mainitsi havainneensa roomalais-katolisen kirkon evankelioimisstrategiassa yhtäläisyyttä Kansanlähetyksen tunnukseen "Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja". Tässä ydin on siinä, että oma maanosamme Eurooppa on lähetyskenttää enemmän kuin moni Afrikan maa.

Toinen puoli tässä rinnastuksessa on siinä, että täälä hetkellä roomalaiskatolisessa kirkossa on paavi, joka "sekoittaa ympyröitä". Hän ei ole antanut Rooman kirkon opeista periksi tippaakaan, mutta monien Euroopan kirkkojen piirissä elävät liberaalit virtaukset vievät poispäin kristinuskon perusteista tavalla, joka saa monet hämilleen.  Jos ei oleta huomioon klassisia eroja - jotka ovat merkittäviä - paavi tekee teologiaa paljon klassisemmin ja tulee lähemmäksi herätysliikkeiden painiotuksia. Yksittäisinä esimerkkeinä ovat Jeesuksen elämää käsittelevät teokset, virkakysymys (paimenvirka kuuluu miehelle), abortti, ihmiselämän arvo, ihmiskäsitys yleensä,  avioliiton merkitys jne . Meillä sekä yleinen että kirkollinen media pyrkii näitä kristilunnan enemmistön kantoja salaamaan tai vähättelemään.

Vanhassa virsikirjassa vuodelta 1701 oli virsi, jossa varoitettiin jesuiittojen juonilta. Jesuiittojen näkökulmasta Rooman kirkon pohjoinen raja kulkee Liettuassa. Nykyinen paavi ei kuulu jesuiittoihin, jotka esimerkiksi lähetysteologiassa voivat olla tolkuttoman liberaaleja. Vatikaanin toisessa konsiilissa heidän panoksensa oli merkittävä. Nähdäkseni tällä hetkellä Rooman kirkko on ottanut hitaan pakkivaihteen 1960-luvun muutoksista.  Kun samalla Pohjoismaiden kirkoissa puhaltavat toisenlaiset tuulet, ympyrät ainakin näyttävät menevän sekaisin. Yksi ajan merkki on sekin, että Perussanoma julkaisee historian ehkä oppineimman paavin Jeesus-kirjan.

.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Terveiset Lopen Suviseuroista

Suomalaiseen kesään kuuluvat olennaisena osana hengelliset kesäjuhlat. Ne ovat kirkossamme yksi vahvuus kesän rippikoululeirien rinnalla.  Kun naapuripitäjäämme Lopelle oli saapunut kesäjuhlista suurin, Suviseurat, oli minunkin pakko päästä paikalle katsomaan, miltä nämä kesäjuhlat näyttävät. Suviseuroihin tuskin kukaan eksyy. Seurojen paikkana oli Räyskälän ilmailukeskuksen lentokenttä kilometrien päässä valtateistä.

Juhla-alue oli jo sinänsä nähtävyys. Asuntovaunujen rivit kantavat silminkantamattomiin ja väkeä on paikalla tuntuvasti enemmän kuin millään aikaisemmin kokemallani kesäjuhlalla. Vain pieni osa juhlavästä mahtuu telttaan, joka vetää noin 3000-4000 henkeä. Laajalla juhla-alueella sanaa kuunnellaan kovaäänisistä tai radioista. Molemmat on hoidettu kunnolla. Kovaääniset kantavat riittävän laajalle alueelle ja radiosta löytyy ohjelmaa paitsi suomeksi myös muilla kielillä. Viimeksi mainittua voidaan pitää kesäjuhlien innovaationa.

Vanhoillislestadiolaisuutta ei tunneta perinteisesti lähetystyötä tekevänä liikkeenä. Tässä lienee tapahtumassa muutos, koska liikkeen toiminta ulottuu vanhvasti esimerkiksi Venäjälle. Afrikan maista erotin Togon, Ghanan ja Kenian liput. Sanan julistaminen monilla kielillä on sekin missionaarista.

Olemassaolonsa aikana lestadiolainen liike on noussut otsikoihin. Parhaillaan elettävä aika ei tee siinä poikkeusta. Kirkollista keskustelua  käytiin arkkipiispa Gustav Johanssonin aikana ja tämä jatkuu. Keskustelun syynä ovat tietyt liikkeen omaleimaiset käsitykset ja opit, joista yksi on pienen lapsen asemaa ja perisyntiä  koskeva tulkinta. Koska oppikysymykset on puitu moneen kertaan, en niihin tässä puutu. Syntien anteeksiantamuksen sanoma kuuluu vahvasti ja väkevästi.

Lestadiolaisella liikkeellä on paljon annettavaa kotia ja perhettä koskevaan keskusteluun. Euroopassa lapset syntyvät pieniin perheisiin. Yhteisiä arvoja on haasteellista opettaa yhdelle lapselle. Tällä hetkellä Eurooppaa ja vielä enemmin Itä-Eurooppaa yhdistää perheen kriisi. Eurooppa jotenkin kuihtuu. Suviseurat on varmaan maamme suurin hengellinen nurisotapahtuma, jos sitä pelkästään mitataan lasten ja nuorten määrällä. 

Juhla-alueella on kauppa, josta  leiriytyneet saavat ostaa erilaisia tarvikkeita. Kirjamyymälässä oli esillä  Srk:n kustantamaa kirjallisuutta. Oli elämys tutustua kirjoihin, jotka suurimmalta osalta olivat minulle uusia. Perhe-elämää käsittelivät uutuudet suurperheitä käsittelevä "Monta soutajaa" ja artikkeliteos "Kotien hyvinvointi".

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Luther 2017

Vuonna 2017 vietetään luterilaisessa maailmassa juhlavuotta. Lutherin teesien naulaamisesta tulee kuluneeksi 500 vuotta. Juhlavuotta valmistellaan eri tavoin mm. valitsemalla tuleville vuosille teemoja, jossa luterilaisuutta tarkastellaan eri näkökulmista.

Suomessa on kuluvan vuoden  kesä-lokakuussa Kansalliskirjastossa näyttely, joka esittelee uskonpuhdistuksen ja painetun sanan yhteyttä. Näyttelyn tueksi on julkaistu kirjakin:  Luther, reformaatio ja kirja. Uskonpuhdistus sattui Euroopassa murrosaikaan, joka loi uudenlaisen painotekniikan ja avasi meritiet Euroopasta eri puolille maailmaa.

Luther, reformaatio ja kirja -teoksessa emeritusprof. Simo Heininen kuvaa artikkelissaan aikaisempien uskonpuhdistuksen juhlavuosien viettoa Suomessa: Poimin  muutaman esimerkin:

1730Augsburgin tunnustuksen julkaisemisesta tuli kuluneeksi 200 vuotta. Augustanaa muistettiin seurakunnissa ja Turun akatemia järjesti riemujuhlan.

1817 Riemujuhla järjestettiin Jacob Tengströmin johdolla. Juhlaa vietettiin akatemiassa ja Turun tuomiokirkossa.

1917 Reformaation juhlavuotta varjosti ensimmäisen maailmansodan aika. Juhlavuosi vahvisti osaltaan Luther-tutkimuksen nousua, joka perustui laajaan Lutherin tuotannon  kokoamiseen. nk. Weimarin laitokseen.

2017 Reformaation 500-juhlavuonna Luterilainen maailmanliitto pitää yleikokokouksen. Juhlavuoteen tuo lisäjännityksen kysymys perheestä ja avioliitosta, joka on tällä hetkellä kirkkoja kuumentava puheenaihe.


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Lontoon Olympialaisissa kolmannen kerran

Posti toi pöydälleni lehden Winning the City. Kysymyksessä on Lontoon kaupunkilähetyksen julkaisu, joka on kuluvan kesän erikoisnumero. Lontoon kaupunkilähetys on järjestö, joka on saanut kutsumuksekseen viedä evankeliumin sanaa Lontoon vieraille ja asukkaille.

Järjestö on välttänyt kiusauksen siirtyä muualle tai laajentua. Lontoossa asuu yli 10 miljoonaa ihmistä ja siellä riittää työtä. Lontoon kaupunkilähetys valmistautuu olympiakisoihin nyt kolmatta kertaa. Se oli mukana vuonna 1908 ja 1948. Järjestö on perustettu vuonna 1835.

Olympiakisat tuovat Lontooseen suuren määrään vieraita, joille LCM:n työntekijät tarjoavat vieraanvaraisuutta ja todistuksen Kristuksesta. Kaupunkilähetyksen työntekijät kohtaavat ihmisiä kadun tasolla.

Lontoo on suurkaupunki, jolla on omat suuret jännitteet. Viime vuoden elokuussa ne puhkesivat mellakoiksi. Kaikki eivät seuraa kisoja eikä kaikilla mene hyvin.

Lontoon kaupunkilähetys on valmistellut Olympiakisojen ja Paraolympiakisojen ajaksi rukouskalenterin.


torstai 21. kesäkuuta 2012

Kirill, ekumenia ja lähetys

Tänään ilmestynyt Kotimaa-lehti tiesi kertoa, että Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill I oli maamme kirkkojen tapaamisessa puuttunut nk. parisuhderukoukseeen. Kotimaa-lehden mukaan asiaa pitää "selventää".

Kirkkojen yhteydenpidossa parisuhderukous ja nk. sukupuolineutraalin avioliiton vaatimus kertovat ihmiskäsitystä koskevasta kriisistä, joka koskettaa laajasti länsimaisia kirkkoja. Kriisin ytimessä on maallistuneen liberaalin aikamme vaatimus jokaisen ihmisen oikeudesta päättää suhteistaan miten haluaa. Tähän lisätään erilaisten uhkauksin painetta muillekin ajatella samoin.

Kirkon usko ja opetus on  toisenlainen, koska se lähtee annetusta ilmoituksesta ja elämään liittyvistä ikuisista periaatteista. Ihmisyyteen kuuluu Jumalan luomistyön perusteella, että ihminen on joko mies tai nainen. Tämän ilmentyminen toteutuu erityisesti avioliitossa. Kun tämä kiistetään, kosketetaan ihmiskäsityksen ja yhteiskunnan ydintä.

Sekavan antropologian ilmentäminen on kuin kirveen isku kirkkojen yhteydelle ja ekumenialle. Venäjän kansa on juuri nousemassa ajasta, jolloin se joutui ehkä ihmiskunnan  suurimman kokeilun koekaniiniksi.  Sen seurauksena  väestö pienenee, ja jos muutosta ei tule, suurvalta hyytyy.

Historian erikoisia oikkuja on, että juuri Venäjän ortodoksinen kirkko kantaa huolta klassissen uskon säilymisestä Euroopassa.  Tässä kysymyksessä lännen kirkot ovat nyt pahassa pinteessä, koska ne eivät pysty asiaa perustelemaan sen paremmin teologisesti kuin muillakaan todistettavilla syillä. Lännen kirkot ottavat myös tässä kysymyksessä etäisyyttä kristikuntaan ja sen enemmistöön.

Samaan aikaan kun Suomessa jopa seurakaunnat painostavat lähetysjärjestöjä omaksumaan Raamatun vastaisia uutuuksia, Inkerin kirkko Venäjällä elää aivan toisenlaisessa ilmastossa.

Pahinta on, että tässä asiassa on niin paljon savutusta ilmassa. Parusuhderukouskin on eräänlainen antropologinen savupommi eli siinä halutaan hyväksyä ja kieltää asia samalla kertaa.

Kun savua on ilmassa, moni joutuu jymäytetyksi keskellä kirkasta päivää.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Päivö Parviainen 100 vuotta!

Tänään täyttää 100 vuotta lähetystyöntekijä pastori Päivö Parviainen. Sadan vuoden ikään ehtiminen on merkittävä saavutus, varsinkin kun päivänsankari on viime päiviin liikkunut sanaa julistamsssa.

Sata vuotta on pitkä aika. Toisaalta se on lyhyt, koska yksi ihminen yltää siihen mittaan. Melko harvoille se suodaan. Päivö Parviainen tunnetaan erityisesti Kiinan lähettinä. Hän on keskuudessamme miltei ainoita, jotka olivat näkemässä Kiinan tasavallan vaihtumista Kiinan kansantasavallaksi  1949-1953. Tuolloin maailmanlähetyksessä elettiin takaiskujen aikaa. Kiinan sulkeutuminen oli inhimillisesti katsottuna yksi viime vuosisadan suurimmista takaiskuista. 


Ateistisen marxilaisuuden nouseminen valtaan merkitsi Kiinan kristityille vainojen ja ahdistuksen aikaa. Päivö Parviainenkin poistui maasta, koska läsnäolo kävi liian vaaralliseksi paikallisille kristityille.


Päivö Parviainen on elämällään ja olemassaolollaan muistuttanut tuosta yhteydestä Kiinan lähetykseen, joka on viime vuosisadan alkupuolen merkittäviä lukuja maailman väkirikkaimmassa maassa. Sulkeutuminen oli murros, joka muutti melkoisesti maailman lähetyskarttaa. Kiinan lähetit lähtivät  mm.Japaniin, Etiopiaan ja Taiwanille. Yhden ihmisen elämän aikana nähdään suuria muutoksia ja käänteitä. Historian ovia avataan ja suljetaan.


Päivö Parviainen on pitänyt yllä lähetyksen jatkuvuutta ja saanut nuoretkin kuukemaan evankeliumin sanomaa. Onnittelut päivänsankarille 19.6.2012.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Raamatunkäännöstyön vuosisata

Olin eilen Tampereella Wycliffe Raamatunkääntäjien 40-vuotisjuhlassa. Juhlan historiallisuuden sinetöivät noin 20-30 Uuden testamentin käännöstä maailman vähemmistökieleillä. Nämä kaikki käännökset yhdessä 40 vuodessa on historiallinen saavutus Suomen kristikansalta ja kaililta mukana olleilta.

Kristikunnassa on yksimielisyys siistä, että Raamattua tulee ja voidaan kääntää eri kielille. Ensimmäinen käännös oli Jeesuksenkin tuntema Septuaginta. Rooman kirkko pitää ohjeellisena latinankielistä Vulgataa, joka on opillisen keskustelun perusta. Ortodoksinen kirkko laajeni slaavilaisten kansojen pariin Kyrilloksen ja Methodioksen käännöstyön hedelmänä. Luthet korosti Raamatun kääntämistä äidinkielelle. Hän on tavallaan uskonpuhdistuksen uuden aallon pioneereja joidenkin muiden kanssa.

Käännösmenetelmistä sen sijaan keskustellaan. Olisiko parempi sanatarkka käännös vai dynaaminen käännös, jossa kohdekielellä on merkittävä paino. Missä määrin ympäröivä kulttuuri tulee ottaa huomioon?.
Kysymys koskettaa raamattukäsitystä. Raamatun kääntäminen jos mikä vaatii tarkkuutta ja luotettavuutta, koska siinä ollaan tekemisissä Jumalan ilmoitustotuuden kanssa.

Tällä hetkellä dynaaminen käännösteoria on jonkinlaisessa kriisissä. Kriisi syntyy siitä, että dynaamisuudella on taipumus laajentua. Ääripäässä on tilanne, jossa kontekststa tulee varsinainen teksti. Juutalaiset kopioivat pilkuntarkasti Raamatun käsikirjoituksia, jotain samaa henkeä tarvitaan kääntäjille tänään ja tulevaisuudessa. Ilman näiden kopioijien uskollisuutta ja tekstin kunnioitusta, meillä ei oli luotettavaa tekstiä  luettavana.


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Egypti veitsen terällä kesäkuun puolivälissä

Kun kansat käyvät vaaleihin, joskus on niin, että ollaan kuin veitsen terällä. Euroopassa Kreikan vaaleja on mainostettu tällaisiksi. Paljon suuremmassa maassa Egyptissä tilanne on vieläkin vakavampi. Vaalit saattavat nostaa maan johtoon voimia, jotka keinuttavat Lähi-idän tasapainoa.

Egyptissä arabikevääseen liittyi tiettyä vallankumousromantiikkaa. Kun vanha valta vaihdetaan, saadaan uudenlainen yhteiskunta. Todellisuus on paljon karumpi. On saatu turvattomuutta, epävarmuutta tulevaisuudesta ja mahdollisuus äänestämiseen. Tulos on avoinna.

Egyptin kristityt kantavat huolta asemastaan. Vähemmistönä he elävät islamin puristuksessa. Kristittyjä on Egyptissä kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. Hekin valitsevat uutta johtajaa 17.3. kuolleen Paavi Shenuda III tilalle. Oli hän kuka tahansa, hän saa haasteellisen tehtävän epävakaana aikana.

Vallankumouksen jälkeen voi käydä niin, että hallisija ei saa vakiinnutetuksi asemaansa. Islamilaisen veljeskunnan edustaja voi viedä suuntaa islamin lakeihin. Vanhan vallan edustajia e heitäkääni katsota hyvällä. Monilla vanhan polven sotilasjohtajilla on mielessään kesäkuu 1967. Ne, jotka sen muistavat eivät haikaile uutta sotaa.


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kotimaa, Suola ja lähetys

Kotimaa-lehti muisti lähetystyötä omistamalla Suola-liitteen lähetystyölle. Tämä on merkittävä huomionosoitus kirkkomme lähetystyölle. Liite muodostuu artikkeleista, joissa lähetystyötä tarkastellaan monipuolisesti eri kannoilta sekä ulko- että sisäpuolelta.

Keskustelun suolaksi muutama kommentti.

1. Olli Seppälän jutun otsikossa mainitaan, että lähetystyö sellaisena kuin me sen tunnemme on 1800- ja 1900-lukunen tuote. Väite on kaksimerkityksinen. Toisaalta on totta, että lähetystyö lähti esim. luterilaisten kirkkojen piirissä nousuun 1700-luvulla ja on sen jälkeen monella tavalla laajentunut, mikä Suolankin kertomista jutuista voidaan päätellä.

Pidän kuitenkin lähetystyön alun ajoittamista milloin 1600-luvulle milloin myöhemmäksi virheellisenä. Lähetystyön toiminnallisena alkuna voidaan perustellummin pitää apostoli Paavalin lähetysmatkoja, joiden jälkeen lähetystyötä on kirkossa tehty milloin ahkerammin milloin laiskemmin. Jokainen aika vie evankelimia eteenpäin eri tavalla. Paavalin ajoista 1950-luvulle matkustettiin laivoilla, sen jälkeen lentokoneilla.

2. Suvulla 35. on havainnoillanen kuva suomalaisten lähettien määrästä. Huippuvuosi on 1990, jolloin oli takana kirkkomme tähänastisen historian lähetystyön nousun merkittävin vuosikymmen. Huippuvuoden jälkeen Suomen markka devalvoitiin. Lama vaikutti lähetystyöhön ja lähettien määrä on laskenut. Suomen kirkossa edelleenkin lähettien määrä on kansainvälisesti hyvällä tasolla, mikä ei johdu lähetysherätyksestä, vaan muissa maissa tapahtuneesta lähettien määrän vielä suuremmasta laskusta. Lähtystyö on tietynlaista aaltoliikettä.

3. Piispa Simo Peura unelmoi kirkon omasta lähetyksestä. Nykyinen suomalainen malli on myös kirkon lähetystä. Kirkkolähetyksistä ei maailmalla ole kovin vahvaa näyttöä. Ruotsissa on rikas lähetysperinne, mutta nykyinen tilanne on ennemminkin varotusmerkki.

Lähetystyön ongelma ei ole hallinnollinen vaan teologinen. Luterilaisen teologian tulkinnassa  on pesäkkeitä, jotka anemisoivat lähetystä ja evankeliumin viemistä kaikkeen maailmaan, lähelle ja kauas. Tämä lähetysmotiivin ongelma tulisi osata avata.

Alustava tutustuminen KMN:n Busanin 2013 luonnoksiin on aika hämmentävää luettavaa esim. kolminaisuusopin osalta. Tässä mielessä ei ole mitään uutta siihen, mistä jotkut 1950- luvulla haaveilivat KLN:n ja KMN:n yhdistyessä. Luonnoksen perusteella ekumeeninen missiologia ei ole vielä selvinnyt 1960-luvun kriisistä.

Joka tapauksessa kiitokset Kotimaa-lehdelle Suola -liitteestä.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kristittyjä vainotaan monissa maissa

Eilen olin Suomen lähetysneuvoston järjestämässä teemailtapäivässä. Kolman tunnin ajan keskityttiin pohtimaan ihmisoikeuskysymyksiä maailmassamme.

Johan Candelin on ollut näköalapaikalla Maailman evankelisen allianssin ihmisoikeustoiminnassa. Tavoitteena on    ollut auttaa kristittyjä ja parantaa heidän asemaansa maissa, joissa ihmisoikeuksia poljetaan.

Suomalaiset elävät maassa, jossa kristityt ovat enemmistönä. Monissa maissa kristityt ovat vähemmistönä. Vaino toimii Candelinin mukaan vaiheittain kuin yleisurheilikilpailujen kolmiloikka. Ensimmäinen askel on kristittyjen mustamaalaaminen ja epäedusllisten väitteiden esittäminen esim. mediassa. Toinen vaihe on todeta, että koska kristityt ovat sellaisia, he ovat epäluotettavia eivätkä voi saada tiettyjä virkoja ja tehtäviä. Kolmas vaihe on avoin vaino.

Candelin sanoi havainneensa monien toimivan liian hajallaan ja peräänkuulutti yhteistyötä. Tulee löytää taho, joka voi tiettyä asiaa edistää parheiten ja toiset sitten tukevat tätä. Jatkuvasti tulee kehittää uusia keinoja edetä. Yksi mahdollisuus on koulutus, jossa eri tahot ovat mukana. Näin on voitu nostaa tiettyjen vähemmistöjen asemaa esille.

Toinen alustaja Sudanilainen Kamal Fahmi on perustanut järjestön "Set my People Free", jossa hän pyrkii auttamaan islamilaiselta taustalta kristityksi tulleita. Heitä uhkaa jopa kuolemanvaara. Islamia pidetäänkin uskonnonvapauden näkökulmasta haasteena, koska islam ei tunne vapautta kristinuskon merkityksessä.

Kun kristittujä vainotaan, kukaan ei saa olla hiljaa, oli hänen sanomansa.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Juutalainen maailma muutoksessa

Patrick Johnstone käsittelee uusimmassa kirjassaan "The Future of The Global Church" myös juutalaisuuden muutoksia. Kirjaan muutamia havaintoja.

1. 81% maailman juutalaisista asuu Yhdysvalloissa tai Israelissa.
2. 97% maailman juutalaisiista asuu 13 maassa, jotka ovat Israel, Yhdysvallat, Ranska, Kanada, Yhdistyneet Kuningaskunnat, Venäjä, Argentiina, Saksa, Australia, Brasilia, Ukraina, Etelä-Afrikka ja Unkari.
3. yli 75% diasporan juutalaisista puhuu englantia.
4. Venäjän juutalaisten määrä näyttää laskevan voimakkaasti seuraavien vuosikymmenien aikana.
5. Vuonna 2020 60% juutalaisista lapsista asuu Israelissa.
6. Juutalaisista 80% on ashkenaseja ja 19% sefardeja.
7. Juutalaisuuden identiteetin suuri ongelma on assimilaatio ja seka-avioliitot.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Maallistuminen haastaa Viron kirkot

Ehkä merkittävin viime aikojen muutos kristillisten kirkkojen näkökulmasta on Neuvostoliiton hajoaminen ja sen Itä-Eurooppaan luoma uusi tilanne. Venäjän kirkolla on maailmanhistoriallinen uudelleenrakennushaaste, joka koskee yhtä hyvin kirkkorakennuksia kuin kirkon henkistä ja hengellistä elämää. Lehtitietojen mukaan Venäjällä on alkamassa uskonnonopetus kouluissa ja sotilaspappien työ armeijassa. Venäjän kansallislaulussa mainitaan nyt Jumala vähän samaan tapaan kuin Isossa-Britanniassa.

Itä-Euroopan maat ovat kuitenkin erilaisia. Jokaista maata tulee katsoa erikseen. Uusimmassa Teologisessa Aikakauskirjassa 3/2012 tarkastellaan Viron kirkollista tilannetta ( Päiviö-Soom, 301-310). Kirjoittajat piirtävät varsin haasteellisen kuvan Viron ev.lut. kirkon ja kirkkojen tilanteesta.

Muutamia havaintoja:

1900-luvun alussa länes kaikki virolaiset kuuluivat joko ev.lut. kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkoon. Silti Viron itsenäistyessä 1919 kirkon ja valtion suhteesta kiisteltiin ja mm. uskonnonopetus todettiin vanhentuneeksi oppiaineeksi. Tämä päätös peruttiin kansanäänestyksen jälkeen. Uskonnonopetuksen asema oli kuitenkin epävirallinen.

Neuvostoaikana ateistinen yhteiskunta ja kasvatusjärjestelmä pyrki juurimaan Virosta kristillisen uskon. Uskovat saattoivat menettää oikeuden työhön, koulutukseen tai asuntoon. Monet vieraantuivat tyystin kirkosta.

Neuvostoajan jälkeen 1990-luvun alussa koettiin nousuaika, joka jäi lyhytaikaiseksi.
1. Hyvin monet nuoret eivät koe uskontoa tärkeäksi elämässään.
2. Hengellisistä asioista ei keskustella julkisesti tai kodeissa. Tällä on hyvin merkittävä perinteitä katkova vaikutus.
3. Virossa rippikoulu on aikuisten koulu. Tässä Suomi ja Viro lienevät jonkinlaisia ääripäitä maailmassa.
4. Monimuotisessa tilanteessa erilaiset uskonnolliset ilmiöt elävät rinnakkain ja yhteiskunnassa vallitsee kirjava pluralismi.
5. Viroa pidetään yhtenä maailman maallistuneimmista maista!

Viimeinen näkökohta on hätkähdyttävä. Eikö tällä sijalla pitäisi olla Venäjän tai Albanian? Miksi juuri Viro? Tässä on Viron kirkolle ja lähetystyössä mukana oleville pohdittavaa seuraaviksi vuosikymmeniksi.



maanantai 21. toukokuuta 2012

Nokia, johtajuus ja työn etiikka

Lainasin Riihimäen kirjastosta herätelainana Anne-Liisa Palmu-Jorosen kirjan Nokia-vuodet. Mitä johtamisesta voi oppia? 3p. Atena -kustannus 2012. Anne-Liisa Palmu-Joronen toimi Nokia Mobile Phones-liiketoimintaryhmän lakimiehenä aikana, jolloin Nokia kasvoi jättiyhtiöksi. Prosessi synnytti inspiraation, josta on puristunut oheinen teos.

Kirja jakaantuu karkeasti kahteen osaan. Alkuosassa kuvataan Nokian nousua kuin jännitystarinaa, jossa lakimiehet puolustautuivat  legendaarisestiYhdysvaltalaisen Motorolan hyökkäystä vastaan. Kokemus oli melkoinen oppitunti. Uutta oli  myös suomalaisen liiketoiminnan sopimusten neuvottelu Kuwaitissa juuri ennen Saddam Husseinin hyökkäystä. Näinä vuosina Nokiaan palkattiin ovista ja ikkunoista uutta työvoimaa. Kirjoittajan havainnot johtajista ja alaisiata ovat kirjan juoni .

Kirkan toinen osa tiivistää kirjoittajan näkemyksen johtajuudesta "luottamusjohtajuudeksi" ja samalla tehokkuusjohdajuuden laaja-alaiseksi kritiikiksi. Tehokkuusjohtajuudessa työntekijöistä otetaan irto kaikki ja vähän enemmänkin -huippu-urheilun tapaan. Laskua maksamassa ovat työntekijän lähipiiri. Luottamuusjohtajuuden kehyksenä on laaja-alainen ihmiskuva, jossa työntekijän persoonallisuutta käsietllään laajasti ja eri puolilta.

Kirjoittaja ei paljasta lähtökohtiaan, mutta tulee työn etiikassa aika lähelle kristillisen tai luterilaisen etiikan painotuksia. Niissä tehokkuus tiettyyn mittaan saakka, rehellisyys elävät yhdessä levon ja persoonan kunnioittamisen kanssa. Kirjoittaja pohtii myös pahan ongelmaa ja itsekkyyttä, joka on arkipäivää ihmisten toimiessa. Kristillisessä uskossa itsekkyyttä pidetään perussyntinä, mutta kirjoittaja näkee sen ikäänkuin olemassa olevana todellisuutena, joka on pakko ottaa huomioon. Itsekkyys ja ahneus tuo toisille hyötyä ja polttaa toiset karrelle.

Pahan ongelman ohella kirjoittaja rakentaa hyveitä (hyveiden luetteloita), jotka muistuttavat Raamatun kuvausta esimerkiksi Hengen hedelmistä.  Vaikka kirjaa voisi tiivistää, sen lukeminen ei ole pettymys. Elämykseksi sen tekee suomalaisen tarinan taustalta rakennettu opetus.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Terveisiä Jerusalemista

Olin lyhyellä matkalla Israelissa. Saavuin maahan toukokuussa, joka on ilmaston kannalta leutoa aikaa. Poikkeuksellista oli pienimuotoisen sateen kokeminen,. Israelissa vesi on aarre, jota täällä Suomessa pidämme itsestään selvyytenä. Isrelin valtio täytti juuri 64 vuotta.

Maa ponnistelee tällä hetkellä toisaalta talouden myötätuulessa toisaalta ulkoisen uhan alla. Uhka tulee Iranin suunnalta, josta pelätään jonkinlaista hyökkäystä.

Caspari keskus siirtyi jokin aika sitten uusiin tiloihin ja pyrkii toiminaan siltana kristittyjen ja Jeesukseen uskovien messiaanisten juutalaisten välillä. Sen tunnuksena on "Biblical and Jewish studies". Pyhälä maalla  Raamatun asiat avautuvan paikan päällä uudella tavalla.

Pistäydyimme lyhyellä käynnillä Jerusalemista etelään olevalla Herodes Suuren rakennuttamalla linnoituksella. Herodes Suuren aika oli Jeesuksen syntymän aikaa. Herodes on Salomon jälkeen merkittävä rakentaja alueella. Hänen aikanaan rakennettiin mm. Jerusalemin temppeliä. Hänen kerrotaan perustaneen Kesarean kaupungin. Tuohon aikaan rakentamisessa käytettiin tuhansia ihmisiä. Näin tehdään edelleen Afrikassa. Suomessa kristillisen uskon historia pureutuu pisimmillään alle 1000 vuoden taakse, Israelissa aika on kaksinkertainen ja juutalainen historia tätäkin vanhempaa.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Tilastot kertovat lähetystyöstä

Nykypäivänä kaikkea pitäisi voida mitata. Tilastot ovat siksi yksi peili elämään ja toimintaan. Lähetystyökään ei tee poikkeusta. Jo ainakin 1700-luvun lopusta lähtien on tehty tilastoja, joilla kuvataan maailman uskontojen edustajien lukumäärää, väestötilastoja. Suomen lähetysneuvosto perustettiin vuonna 1919. Sen tehtävänä on laatia vuosittainen suomalaisen lähetystyön tilasto. Lähetysneuvostossa tilastoon on otettu kaikki Suomessa lähetystyötä tekevät tahot, jotka ovat lähetysneuvoston jäsenjärjestöissä. Nyt julkaistiin uusin tilasto, joka kertoon viime vuoden lopun tilanteen.

Tällä hetkellä lähetystyöntekijöitä on 745. Kymmenen vuotta sitten oli enemmän ja huippu lienee noin parikymmentä vuotta sitten. Einiten lähettejä on helluntalaistaustaisella FIDA Internationalilla ja toiseksi eniten Suomen lähetysseuralla. Monesti on ihmetelty sitä, miksi helluntailaisilla, jotka ovat suhteellisen pienen jäsenkunnan yhteisö on  eniten lähettejä. Syitä on kaksi. Taustalla on aktiivinen lähetysnäky ja tyystin toisenlainen talousajattelu kuin luterilaisen kirkon lähetysjärjestöillä. Vaikka suomalainen lähetystyö on tilastollisesti laskenut, on se väkimääräämme suhteutettuna vahvaa. Aikaisemmin norjalaiset mainittiin lähetyskansana, mutta viime vuosina tilastolla mitattuna Norjan luvut ovat tällä hetkellä Suomesta jäljessä. Lähettimäärällä mitattuna kaikken vähiten lähetystyöntekijöitä (suhteellisesti) on Ruotsissa, mutta siellä syynä on kirkon missiota anemisoiva teologia siis eräänlainen missiologinen puutostauti. Historiallisesti Ruotsilla on rikkaat lähetysperinteet esimerkiksi Etiopiassa. Mutta nyt takkuaa.

Lähetystyön eräänlainen kestoaihe on, pitäisikö lähetystyö organisoida itsenäisten seurojen kautta vain suoraan kirkon rakenteiden kautta nk. kirkkolähetyksenä. Kirkkolähetysmallia edusti Norjassa 1800-luvulla H.P. Schreuder. Ruotsalaiset omaksuivat tämän käytännön, vaikka sielläkin Fosterlandstiftelsen toimi aikaisemmin itsenäisesti. Nykyisin Ruotsin kirkkolähetys on saanut voimakkaasti yhteiskunnallis-humanistisia vaikutteita ja evankeliumia julistavien lähettien lähettäminen  on jäänyt taka-alalle. Yhdysvaltojen luterilaisuudessa on sekä kirkkolähetysmallia että itsenäisiä järjestöjä. Luterilaiseen lähetysjärjestöjen yhdistykseen kuuluu luterilaisia järjestöjäkin peräti noin 70. 

Tilastot eivät kerro kaikkea. Ne ovat tehtävässään hyviä palvelijoita, kun muistetaan olla kriittisiä

lauantai 5. toukokuuta 2012

Jeesukseen uskovana islamin sisällä?

Tämän hetken kuumin missiologian aihe on liikehdintä ja katsomus, jonka mukaan Jeesukseen uskovien muslimien ei tulisi irtaantua islamista, vaan jäädä elämään "Jeesusta seuraavina muslimeina" islamin sisälle. Liikehdinnästä käytetään vähän eri nimiä, esim. englannin kielisessä maailmassa liikehdintä tunnetaan insider-liikkeennä. Liikehdinnän laajuudesta minulla ei ole tietoa ja pyrin olemaan varovainen ottaessani kantaa asiaan, joka tapahtuu tyystin vieraan kulttuurin keskellä.

Ensiksi on hankala sanoa, onko kyseessä joukkoliikehdintä, joka kääntyy kohti Kristusta ja joka alkuvaiheessa ja orastavana ei ole opillisesti kaikissa suhteissa puhdas. Yhtenä vertauskohtana voisi mainita Apostolien tekojen uskovat, jotka eivät tunteneet Pyhää Henkeä ja olivat opetuksen tarpeessa. En siis tunne, onko kyseessä muslimitaustaisista lähtevä liike vai lämsimaisen missiologian ajatus, jossa luovutaan Kristillisen uskon perusteista jonkinlaisen kontekstuaalisen uuden uskontulkinnan nimissä.

Teologisesti tuskin keskeisempää kysymystä on, koska asian polttopisteessä on, miten uskotaan Jumalaan Isänä ja Jeesukseen Poikana. Kuten tunnettua islam pitää Jeesusta yhtenä profeettana, mutta ymmärtää kristologian ratkaisevasti toisin kuin klassinen kristinusko Raamatun ja ekumeenisten uskontunniustusten taustalta.

Kristillinen kirkko on aina ymmärtänyt, että tunnustautuminen Kristukseen liittyy aina kysymykseen siitä, kuka hän on? Tästä juutalaiset johtomiehet ja apostolit väänsivät kättä, joka näkyy Raamatun lehdillä ja on jatkunut meidän päiviimme saakka. On siis ymmärretty ettei riitä, että jotenkin Jeesukseen uskotaan, vaan olennaista on se, kenen me sanomme hänen olevan. Erityiesesti apostoli Johannes kirjeissään kantoi tästä huolta. Kristikunta on jatkuvasti vetänyt rajaa kristologiassa milloin juutalaisuuteen ja islamiin ja milloin taas esim. Jehovan todistajiin.

Tässä uudessa uskontulkinnassa, jolla on kannattajia evankelikaalien parissa, on taipumista nähdä usko, joka uskotaan ts. uskon sisältö nänennäisenä  ja kristologia taipuu dokeettiseen suuntaan. Kun tähän ongelmakenttään lisätään vielä raamatunkäännöstyö ja sen kysymykset, voinee ennustaa kuumaa keskustelua tuleviksi vuosiksi.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Maailmanlähetyksen haasteita - The Future of the Global Church

Sain viime viikolla postissa tuoreen Patrick Johnstonen lähetyskirjan "The Future of the Global Church. History, Trends and Possibilities". UK. 2011: Authentic. Kirja on merkittävä yritys puristaa kuviin ,laatikoihin  ja tilastoihin maailmanlähetyksen keskeiset muutostekijät. Patric Johnstone tunnetaan Operation World -kirjan toimittajana, joka jätti tämän tehtävän nuorempien käsiin. Maailma on liian suuri puristettavaksi kansien väliin. Patrick Johnstone on silti yrittänyt.

Poimitaan muutama kirjan painotus:

1. Väestönkasvu muuttaa kuvaa maailmasta. Aasia kasvaa voimakkaimmin. Kasvu on voimakasta myös Afrikassa. Eurooppa ikääntyy. Kun Itä-Euroopan maiden väestönkasvu on miinusmerkkistä, se merkitsee kansojen kuihtumista. Tilastojen valossa Venäjä ja Japani kuihtuvat, Nigeria nousee suurvallaksi.

2. Kristittyjen väestöllinen painopiste siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. Läntisen kristikunnan vaikutus heikkenee. Kun Johnstone tarkastelee asioita tilastollisesti, hän ei kysy opillista kehitystä. Kristikunta sirpaloituu ja erilaiset pienet itsenäiset suunnat kasvavat. Johnstonen mukaan evankelikaalinen kristikunnan osa voimistuu. Johnstone korostaa ehkä liikaakin evankelikaaleja. Liberaalit heikkenevät.  Johnstone on ottanut laskelmiinsa mukaan myös "marginaaliryhmiä", joita ei klassisen määritelmän mukaan lasketa kristityiksi. Klassinen määrätelmä kysyy oppia Kristuksesta ja kantaa kolminaisuuteen.

3. Maailman suurimmat kaupungit ovat tulevaisuudessa Nigerian Lagos,  Intian Mumbai ja Pakistanin Karachi.

4. Islam voimistuu.Johnstone arvioi muslimien lukumääräksi vuonna 2050 2,5 miljardia. Islam kärsii radikaaleista suuntauksista, jotka luovat sen sisään jännittelitä. Miten kristityt kertovat evankeliumin muslimeille?

5. Lähetystyöntekijöitä lähettävinä maina Johnstone arvioi tietyin kriteerein Suomen suhteellisesti korkealle kakkoseksi Singaporen jälkeen. Tässä luokittelussa Norja on viides. (s.227).

Vaikka monista Johnstonen painotuksista voidaan olla eri mieltäkin, kokonaisuudessaan kirja pyrkii antamaan kokonaiskuvaa, joka on välttämätöntä ottaa huomioon työn suuntaamisessa ja suunnittelussa.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Mikä on totuus?

Tänään päättyi luentosarja lain ja evankeliumin teologiasta. Koskaan aikaisemmin en ole ollut luentosarjassa, jossa kokonainen viikko olisi omistettu tälle teemalle. Lain ja evankeliumin teema on kristillisen uskon kannalta hyvin keskeinen.

Aikamme yksi suurimmista kysymyksistä, joka koskettaa evankeliumin julistamista on Pilatuksen kysymys Jeesukselle: Mikä on totuus? Onko perimmäistä toetuutta olemassa? Onko ihmisellä oikeutta väittää vaikka Raamatun perusteella, että jokin asia on totuus?

Suhteellisuutta korostava aikamme väittää, että aikamme ehdoton totuus on, että ei ole ehdotonta totuutta.
Se, joka haluaa luoda oman totuutensa, kiertää elämän suurissa kysymyksissä helposti kehää.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Sinä olet voittanut

Olin tänään lain ja evankeliumin teologian koulutusjaksolla. Risto Soramies pohdiskeli puheenvuorossaan, mikä ero on evankeliumin kertomisella ja julistamisella. Eroa havainnollistettiin näin. Kertominen on sitä, että kerrotaan, että Ryttylässä on saatu lottovoitto. Julistaminen on kuuluttamista: Sinä olet voittanut!

Suomessa on jonkinlainen julistajapula. Evankeliumin julistajia kaivataan enemmän.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kristityt ja kärsimys

Olin tänään Suomen lähetysneuvoston kokouksessa. Suomen lähetysneuvosto on noin 30 lähetysjärjestön yhteinen foormi, joka on perustettu vuonna 1919.
Suomen lähetysneuvoston kokouksessa kuulin asian, joka on tällä hetkellä ajankohtainen. Kansainvälisessä lähetysajattelussa pohdistaan kärsimyksen teologiaa. Eri puolilla maailmaa kristityt kärsivät uskonsa vuoksi.

Monia surmataan. Toiset joutuvat lähtemään kodeistaan. Hyvin monien elämää rajoitetaan uskon vuoksi.

Maailmalla on nousussa kirjallisuuden laji, joka kertoo kristittyjen kärsimyksistä ja tuo ne tietoisuuteen.
Jo varhaiskirkossa kristityt kirjoittivat kokemuksensa muistiin ja syntyi marttyyrikirjallisuuden laji. Onko jotakin samantapaista syntymässä meidän aikanamme?

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Hautausmaiden lähetystehtävä


Tänään ruokapöydässä juttelimme suomalaisista hautausmaista. Hautausmaat ovat hyvin hoidettuja puistoja, jotka sisältävät viestin kristillisen uskon sanomasta. Olemassaolollaan hautausmaat viestivät kuoleman ja Jumalan yhteydestä. Kuolema pakottaa meidän ajattelemaan elämämme tarkoitusta ja iankaikkisuutta.

Joissakin kulttuureissa haudoilla on erityinen merkitys. Näin on esimerkiksi Japanissa. Meillä hautausmaat kertovat menneiden sukupolvien kristillisestä kunnioituksesta. Kristityt eivät japanilaisten tapaan palvo vainajia. Jos hautausmaat olisivat huonossa kunnossa Suomessa, japanilaista olisi kiusallista viedä sinne. Nyt hautausmaa sisältää uskomme viestin.

Tapa haudata vainajat laskemalla ruumis maahan kertoo ylösnousemususkosta. Odotamme ruumiin ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Kristittyjen tulisikin vastustaa leviävää tapaa tuhkata vainajia. Tämä tapa on enemmän intialainen tai esi -kristillinen ja kertoo kulttuurimme murroksesta. Sen pohtiminen, mitä ruumiillemme tapahtuu maatumisessa, kertoo valistuksen saamasta otteesta ajattelussa. Kristillinen usko ei näe ihmistä milloinkaan vain aineena.


torstai 19. huhtikuuta 2012

Islamin lähetystyö Saksassa keskusteluttaa

Saksassa ilmestyvä Idea Spektrum -lehti pohtii 12. huhtikuuta ilmestyneessä numerossaan islamin vaikutusta Saksassa. Saksaan on 1970-luvulta lähtien kasvanut yli kahden miljoonan turkkilaisen vähemmistö. Muslimeja on Saksassa enemmänkin ja heidän lukumääränsä on kasvamassa. Lehden grafiikan mukaan muslimien määrä Saksassa nousisi tämän vuosikymmenen lopulla 4,5 miljoonaan. Muualla saksankielisellä alueella kasvu ei ole yhtä jyrkkää, esim. Itävallassa selvästi loivempaa. Sveitsistä ei ole saatu tietoja.

Yksi islamin kampanijoista saksankielisessä Euroopassa on 25 miljoonan Koraanin kampanja. Saksalainen islamasiantuntija  pastori Eberhard Troeger ei kuitenkaan usko tämän synnyttävän mitään erityistä koraaniherätystä. Ehkä vaikutus on voimakkaampi nimellisesti muslimien keskuudessa. Jaettu Koraani ei välttämättä ole luettu Koraani.

Euroopassa islam saa esiintyä avoimesti. Tämä antaa kristityille mahdollisuuden kertoa uskostaan muslimeille. Tässä on merkittävä haaste Suomessakin.

Toisaalta kristittyjen tulisi muistuttaa muslimeille, että islamilaisissa maissa tulisi voida jakaa Raamattua avoimesti ja pitää uskoa esillä.

Ei voi olla oikein, että muslimit omissa yhteiskunnissaan rajoittavat kristillisen uskon ilmaisemisen neljän seinän sisälle ja kristillisissä länsimaissa saavat pitää islamia esillä rajoituksetta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Apologia kiinnostaa

Kansanlähetysopistolla pidettiin Apologian viikonvaihde. Yleisömenestys oli taattu ja paikalla oli talo täynnä pääasiassa asiasta kiinnostuneita   nuoria ja nuoria opiskelijoita. Mukaan oli tullut myös vanhempiakin.

Mietin, että luterilaisessa kirkossa apologiaa ei perinteisesti ole kovin paljon harrastettu. Osmo Tiililän tuotannosta osa kuului tähän lajiin. Kristikunnan alkuvuosisatoina oli apologeettien ryhmä, jotka pyrkivät vastaamaan uskon näkökulmasta kysyjille. Tiililän mukaan apologia auttaa aikamme ajattelevaa ihmistä ja eräässä mielessä raivaa uskon esteitä.

Jos sanotaan, että apologiaan ei ole mitään tarvetta, uskon todellisuus ja elämänne ympäristön todellisuus irtaantuvat toisistaan radikaalisti. Apologia yrittää pitää niitä keskusteluetäisyydellä.

Ajassamme ns. vapaa-ajattelijat ovat hyökänneet kirkkoa ja kristinuskoa vastaan. Vaikka ateismin historia on suurelta osalta hiljaisuutta,  nämä nykyajan ateistit ovat äänekkäitä. He käyttävät paljon energiaa sellaisen kieltämiseen, johon eivät sano uskovansa. Uskovatko kuitenkin?

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ateismin jälkeen

Luin tänään Sana-lehdestä pikku-uutisen, jossa kerrottiin sotilaspapiston tulosta Venäjän armeijaan. Uutinen oli pieni, mutta yksityiskohta kertoo jättiläismäisestä aatteellisesta muutoksesta naapurissammme viimeisen 20 vuoden aikana. Joku on todennut, että millään kirkolla milloinkaan ei ole ollut niin valtavaa urakkaa kuin Venäjän kirkolla Neuvostoliiton jälkeen. Aineellinen ja hengellinen rakennustyö on tuttanut valtavasti kirkkoja, raamatunkäännöksiä, kristillistä kirjallisuutta jne, jotka olivat noin 70 vuoden ajan kuin pannaan julistettuja.

Venäjän vallankumous otti ateistisen marxilais-leniniläisen suunnan, joka tiivistettiin Internationalin säkeessä "ei muuta hallitust ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias".  Tuossa säkeessä sotkettiin politiikka ja uskonto, josta viimeksi mainittu kiellettiin. Vaikka marxilaisuus aatteena on jäänyt taka-alalle, ajattelutapana se elää edelleen. Teologiassa se merkitsee teologian tekemistä ilman yhteyttä Raamattuun ja apostoleihin. Teologiaa tehdään tässä ja nyt: "kansa päättää".

Emme täällä Suomessa ole oppineet riittävästi tästä murroksesta, joka on luonut Eurooppaan hengellisen ja henkisen tyhjiön. Siinä on suuri lähetyksen haaste. Joka tapauksessa olemme saaneet elää historiallista aikaa, jossa Inkerin kirkko on noussut kuin tuhkasta ja levinnyt Pietarista-Siperiaan saakka. Historiallisesti tämä on elämistä ihmeessä.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Vieraanvaraisuuden haaste

Leikkasin jokin aika sitten leikekirjaani Ilta-Sanomista leikkeen taulukosta, joka kuvasi muuttoliikettä Suomesta ulkomaille. Kansanlähetyksen syntyaikoihin vuonna 1967 oli pylväikössä hillitön piikki, joka kertoi suurten väkimäärien muutosta Ruotsiin. Mitä se kertoi suomalaisen yhteiskunnan mullistuksesta?

Ruotissa alkoi merkittävä hengellinen työ siirtolaisten parissa. Ajan saatossa on opittu, että diasporassa ovat omat lakinsa. Osa väestä palaa entiseen kotimaahan. Osa mukautuu paikalliseen elämänmenoon ja kieleen. Jotkut pysyvät vanhan kotimaansa kielessä ja kulttuurissa.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana suunta on ollut päinvastainen. Muslimien määrä Suomessa on moninkertaistunut. Olemme saaneet maahanmuuttajia olosuhteisiin, joita odottaa yhtenäinen kansa, joka puhuu ja vaikenee omalla kielellään.

Maahanmuuttajat esittävät meille haasteita:

1. Ensimmäinen on vieraanvaraisuuden haaste, joudumme oppimaan avointa mieltä ottaa vieraita vastaan. Vieraanvaraisuutta pidetään Raamatussa hyveenä, jota opetettiin jo Vanhan testamentin kansalle.

2. Toisena haasteena on todistuksen haaste. Saavatko muuttajat kuulla evankeliumin? Eräänä pullonkaulana yhteisöissämme on kieli. Löytyykö riittävästi tulkkeja pitämään sanomaa esillä. Pitäisikö seurakuntiin perustaa suntioiden rinnalle tulkkien toimia. Maahanmuuttajat keskustelevat henkilökohtaisesti, suomalaiset paljolti koneiden välityksellä tai ilmoitustaulujen kautta. Jomman kumman pitää joustaa.

3. Kolmas  haaste on ilmiön näkeminen ja ennakoiminen pidemmällä aikavälillä. Millainen muutos on välttämätön ja pysyvä  ja millainen taas ohimenevä. Jos diasporatyössä ei nähdä eteenpäin syntyy erilaisia umpikujia, joista on hankala mennä ylitse. Pahimmillaan umpikujat purkautuvat väkivallalla.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Millainen maailma on vuonna 2030?

Suomessa pistäytyi  Patrick Johnstone, joka tunnetaan Operation World kirjastaan. Kirjassa esitellään maailman maat lyhyesti ja kommentoidaan niitä kristillisen uskon ja lähetystyön näkökulmasta. Vaikka maailma on liian suuri puristettavaksi kirjan kansien väliin, aina voi yrittää pohtia edessä olevia muutoksia.

Käydessään Ryttylässä vuosia sitten Patrick Johnstone suositteli jokaiselle työntekijälle oman ympäristön tarkkailua ja siitä nousevien havaintojen panemista käytäntöön evankeliumin etenemiseksi.

Operation World kirjan kivijalka on sen luvuissa. Näistä numeroista mielenkiitoisimpia ovat väestöennusteet, jotka perustuvat väsestön kasvuun. Kun väestö kasvaa, kansa voimistuu. Kun väestö vähenee, kansa ikääntyy ja ennemmin tai myöhemmin hiipuu. Esimerkiksi arabimaailman mullistuksia ei voi käsittää ilman alueen väestönkehitystä, jossa nuorten osuus on merkittävä tulevaisuuden voima. Nuoret ovat kuin vesi, joka estii uomansa vaikka väkisin.

Otetaan esimerkiksi vaikka Suomi, jonka väestönkasvuksi kirja ilmoittaa +0,04%. Suomen väkiluku tällä aikavälillä pysyy aika lailla samana. Naapurimme Venäjän vastaava luku on -0,539 ja merkitsee sitä, että Venäjän väkimäärä lähtee laskuun. Afrikassa Etiopiassa vastaava luku on +2,6, mikä merkitsee ennusteen mukaan Etiopian kasvua väkimäärältään Venäjän mittaluokkaan. Itäisessä Euroopassa vallitsi aate, joka korosti työtä perheen kustannuksella ja merkitsi melkoista ihmiskokeilua.  Saman sukuinen on ihmiskäsitykseltään läntinen liberalismi.  Jos muutosta ei tule, länsimainen sivilisaatio heikkenee olennaisesti ja tekniikan hienot vempaimet jäävät historian mittakaavassa lyhytaikaiseksi nautinnoksi. Tulevaisuus näyttää.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Lain ja oikeuden varjolla - Paastonajan kirkkopäivillä kuultua

Paastonajan kirkkopäivillä Ryttylässä  pohdittiin palmusunnuntain viikonvaihteena lain ja evankeliumin kysymyksiä. Erityisesti keskityttiin pohtimaan ongelmaa, mitä tehdä jos esivalta ja laki yrittävät estää toimimasta Raamatun sanan mukaisesti. Kristityt vastustavat anarkiaa ja laittomuutta. Raamattu antaa korkean arvon esivallalle. Silti apostolit ohjasivat tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.

Anssi Simojoki pohti esitelmässään aikamme aatevirtausten perimmästä nimittäjää. Hän väitti sen olevan pyrkimyksen utopiaan. Utopiaan pyrkiminen oli tunnusomaista vuonna 1917 Venäjän vallankumouksessa, jossa luotiin suurin lupauksin tulevaisuuden uutta ihmistä ja yhteiskuntaa. Tämän päivän aatevirtauksissa on kysymys toisenlaisesta  hedonistisesta utopiasta, joka luopuu luomisjärjestyksistä ja oman ajattelunsa mukaan haluaa purkaa esimerkiksi sukupuolten todellisuuden. Utopia tähtää yksipuolisesti  tulevaisuuteen, eikä kunnioita Jumalaa joka oli ja on ja tuleva on.

Arvo Survolla on kokemusta neuvostoajasta, johon liittyi Inkerin kirkon nousun aika. Jos olisi noudatettu tarkkaan pykäliä, Inkerin kirkko ei olisi voinut nousta. Lakia voidaan tulkita eri tavoin- pykälän merkki on samanlainen oikeinpäin ja väärinpäin, havainnollisti Arvo Survo asiaa.

Laillisuuskysymyksiin on puuttunut jäähyväiskolumnissaan Kyrkpressenin entinen päätoimittaja Stig Kankkonen. Hän kertoo kolumnissaan kuinka Oulussa papista tehtiin väkisin virkamies.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kansalaistottelemattomuudesta

Seitsemänkymmentä vuotta sitten Berliinissä Vanseessa Saksan johtajat päättivät nk. lopullisesta ratkaisusta, jolla juutalaiset tuhottaisiin lopullisesti. Vuoden 1945 jälkeen Euroopan tilanne muuttui ja 70 vuoden ajan on pohdittu, miten tällainen oli mahdollista keskellä kristillistä Eurooppaa.

Tähän ei liene lopullista vastausta. Saksalaiset eeivät tunteneet ajan merkkejä ennen kuin se oli liian myöhäistä. Ne, jotka varoittivat, saivat maksaa siitä hengellään, työpaikallaan tai maineellaan. Mukautuminen oli päivän sana ja kuulliaisuutta Johtajalle.

Klassisesti kristityt ovat ymmärtäneet asian niin, että esivaltaa pitää kunnioittaa, mutta ei mihin rajaan saakka tahansa. On luettava sekä Roomalaiskirjettä että Ilmestyskirjaa. Apostolit ilmaisivat asian niin, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Moni menestyy jonkin aikaa mukautumalla ja perusteissa pysyvä maksaa hintaa. Oikea kansalaistottelemettomuus on kriittistä suhdetta vallanpitäjiin ja tarvittaessa perusteltua vastaanseisomista.

Tänään tuomittiin hovioikeudessa Ruandan kansanmurhasta syytetty pappi. Suomalaiset ihmettelevät ruandalaisten kansanmurhaa. Afrikkalaiset ihmettelevät, miten kristityssä maassa aborteissa surmataan kymmeniä tuhansia suomalaisia.

.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kristuksen ainutlaatuisuus on lähetyksen silmäterä

Viimeisen vuoden aikana lähetysjärjestöt ovat joutuneet vastaamaan monenlaisiin kyselyihin. Kysymykset ovat koskettaneet kirkon virkaa, käytäntöjä ja ihmiskäsitystä. Kysymysten avulla on haluttu aivankuin pakottaa johonkin uudenlaiseen oppiin., työntää Raamatun ja apostolien perustalta takaisin kristinuskoa edeltävään aikaan.

Klassisesti on kysytty, mitä uskot Kristuksesta? Kenen te sanotte hänen olevan? Näitä kysymyksiä voisi kysellä enemmänkin. Uskotko Jeesuksen syntyneen neitseestä? Uskotko Jumalan Poikaan? Uskonto, että hän nousi todella historiallisesti kuolleista?  Jos uskot, olet kristitty. Näitä kannattaisi kysellä.

Kristillinen lähetystyö joutuu painimaan totuusvaatimuksen kanssa yhä enemmän. Aikamme pakottaa sen perusteisiin, jota ilman se ei selviä  suhteellisuutta korostavan ajan tuulissa.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Juutalaiset palaavat Berliiniin

Lähellä Berliiniä Vannseessa pidettiin vuonna 1942 kokous, jonka oli määrä johtaa juutalaiskysymyksessä "lopulliseen ratkaisuun". Holokaustin aikana Eurooppa näytti pimeän puolensa.

Yksi uuden ajan merkeistä on juutalaisten paluumuutto Berliiniin. Berliini on Saksan keskus, noin 4 miljoonan asukkaan metropoli keskellä Eurooppaa. Juutalaisten muuttoliike tulee ennen muuta entisen Neuvostoliiton alueelta. Berliini on edelleen myös venäjää puhuva kaupunki.

Monet juutalaiset etsivät kotimaata Israelista. Historian ja tämän hetken oikkuja on, että monet juutalaiset eivät halua minnekään Saksasta. Joillekin Itä-Euroopasta tulleille siitä on muodostunut luvattu maa.